Arkistojen aarteita

Ajattelin ottaa kevyen laskun syksyyn kaivamalla esiin vanhoja käsitöitä tai kuvia tehdyistä lahjoista. Niitä löytyikin melko paljon, jopa ihan esikoulu/ala-aste akselilta noin kymmenen vuotta sitten tehtyihin käsitöihin. Opiskeluaikana käsitöiden teossa oli paussi, ja tein vain muutamia juhlapukuja tai muita erityisiä ompelutöitä. Valmistumisen jälkeen alkoivat käsityöt jälleen kiinnostaa ja aikaakin oli kun ei jatkuvasti tarvinnut potea huonoa omatuntoa siitä, ettei juuri sillä hetkellä opiskele tenttiä varten. Etenkin ensimmäisen siskon lapsen synnyttyä aloin katsella käsityölehtiä ihan uudella tavalla ja aloin tehdä enemmän neuletöitä, kun siihen asti olin painottunut enemmän ompelutöihin.

En ole lajitellut tai sommitellut töitä mihinkään ryhmiin vaan kirjoittelen näistä sitä mukaa kun mieleni tekee. Sekaisin keskenään on pääasiassa ompelutöitä, savitöitä, neuletöitä ja puutöitä. Löytyypä joukosta myös yksi ristipistotyökin! Nuorempana olen näemmä hyvin ennakkoluulottomasti tarttunut kaikenlaisiin käsitöihin.

Aloitetaan täysin sattumanvaraisesti uunikintaista! Pukuompelulinjalla (v. 2005) teimme myyntiin patalappuja ja -kintaita, joiden kaavoilla tein useammatkin lahjaksi antamani setit. Tuolloin sai vielä kunnollista ja lämpöä hyvin eristävää huopaa, eikä nykyisin kaupoista saatava huopa taida olla ominaisuuksiltaan vastaavaa. Oikeastaan tarkemmin ajateltuna taisin tästä syystä lopettaa patalappujen tekemisen.

Veljelle joululahjaksi tein humoristisen patakinnassetin Aku Ankka -kankaasta. Ovat edelleen kymmenen vuoden jälkeen käytössä ja näyttivät kestäneen aikaa ja kulutusta oikein mainiosti.

Pääkalloista pitävälle ystävälleni tein muistaakseni syntymäpäivälahjaksi pääkallokintaat. Pääkallot applikoitu.

Yhtenä jouluna parisen vuotta sitten (taisi olla 2013) innostuin villasukkien neulomisesta. Silloin sai koko siskon perhe villasukat - kummallekin lapselle omansa, ja myös yhdet kantapäättömät sukat, joita todennäköisesti pidettiin enemmän lapasina. Ilahdutin veljeäni mustilla villasukilla ja hänen avokkiaan punaisilla. Parhaalle ystävälleni annoin nuo keltaiset perussukat. Perussukat ovat seiskaveikkaa ja nuo kaksi alimmaista ovat Nalle kukkaketoa (olivat jääneet yli siskontytölle tekemästäni vauvapeitosta)

Ensimmäisen villasukkatehtailun jälkeen olivat kädet kipeinä, mutta tulipa opittua perusvillasukan teko kertaheitolla!

Mökiltä löytyi tällainen koulussa tehty aarre! Ala-asteella ommeltiin jokaiselle kovan koulutuolin perseenlämmitin ja kirjailtiin siihen oma nimi. Oma nimeni (Kristiina) oli liian pitkä, joten käytin jo tuolloin vakiintunutta lempinimeäni Kiku. Ikäisekseen se on hyvässä kunnossa, ja applikointi on oikeastaan aika hyvinkin onnistunut, kun miettii minkä ikäinen olen ollut. Tämän löytyminen aiheutti aitoa iloa ja naurunpyrskähdyksiä :)

Muutoin tuolinpäällyste oli hyvässä kunnossa, mutta alkuperäiset kiinnitysnauhat olivat sen verran hapertuneita, että jouduin ne vaihtamaan ennen kuin sain otettua tämän käyttöön. Siippa ainakin tietää mihin ei ole lupaa takapuoltaan istuttaa :)

Toinen koulukäsityö, joka putkahti hiljattain esille, on luistinkassi! Kaikillahan sellainen oli, ja me teimme taas koko luokka itse omamme. Painoimme nimikirjaimet puuvillakankaalle, jonka ompelimme sitten kassiin kiinni. Sitä en tiedä miksi olen päättänyt ommella nimikirjaimet vinoon. Erikoisuuden tavoittelua? Työn jälki ei ole niin kovin kehittynyttä vielä, tämä on siis todennäköisesti vanhempi kuin ylempänä oleva perseenlämmitin.

Luistelu on ehkä eniten inhoamani koululiikuntalaji (muistan tarkalleen sen tapauksenkin, jonka takia sain pysyvät henkiset traumat), mutta ehkä keksin tälle kassille vielä jotain muuta käyttöä. Onhan siinä jo nimikirjaimenikin valmiina!

Pukuompelukoulussa opin myös oikeaoppisen tyynyliinan ompelun eli niin, että sen saumat ommellaan pussiin. Tuona jouluna aika moni sai minulta tyynyliinan joululahjaksi, ja olin tuolloin kovin innostunut kangasmaaleista. Olin varsin ylpeä ideastani tehdä pariskunnille yhteiset tyynyliinat tuplaleveästä lakanakankaasta - olihan siinä tuplasti leveämpi maalauskangas odottamassa inspiraatiota!

Siskon ja hänen miehensä harrastus ei jääne epäselväksi!

Veljelleni tein varsinaisen unityynyn!

Ystäväni sai aforismin. Taisin puristaa kaiken luovan ideoinnin kahteen muuhun tyynyliinaan niin ei jäänyt paljoa ideoita tähän.

Tyynyliina, jota  muistelen lämmöllä. Ystäväni oli Etelä-Afrikassa vaihdossa ja hän kirjoitteli minulle pitkiä sähköposteja joka viikkoisista reissuistaan lähialueille. Kävin kaikki kirjeet läpi ja piirsin hänelle kartan paikoista, joissa hän oli käynyt.

Ystäväni uuteen asuntoon ompelin sisustustyynyjä hänen lempiväreillään. Mallit tein pääasiassa itse ja sisällä oli sellainen peruskokoinen pieni sisustustyyny. Siinä asunnossa kyllä pidettiin niin hyviä bileitä, ettei voi muuta kuin lämmöllä muistella...

Petroolin väriseen kankaaseen tein sydämen muotoisen aukon ja tikkasin siihen pinkin taustan.

Ompelin tyynyn etupuolen ympärille rusetin, jota oli hieman puffattu vanulevyllä kolmiuloitteisen vaikutuksen saavuttamiseksi.

Muiden tyynyjen ylijääneistä tilkuista ompelin vielä tällaisen tilkkutyynyn.

Toisin kuin muihin tyynyihin, tähän oli valmis ohje, jonka lähdettä en enää muista. Todennäköisesti se oli Suuri Käsityölehti noin 2005-2006 ajalta, mutten jaksa etsiä vahvistusta. Kankaaseen ommeltiin parin sentin välein puolen sentin levyisiä vekkejä, jotka sitten ommeltiin eri suuntiin auki aaltoilevaksi kuvioksi.

Mökillä ollessani sain harrastaa puutöitä melko vapaasti. Mökin alla oli valtavasti pieniä pätkiä rakentamisesta ylijäänyttä puutavaraa, jota sitten sahailin ja naulailin uuteen uskoon. Tässä Barbeilleni tekemä hieno hevosen vetämä valtaistuin. Tässä myös ensimmäinen yritykseni huonekalujen päällystämisestä. Muistan myös suunnitelleeni barbeilleni uimalauttaa, jossa olisi oluttölkeistä tehdyt ponttoonit alla, mutta tästä ei ole joko säilynyt jälkipolville mitään, tai sitten en koskaan rakentanut sitä. Nämä ajoittuvat noin 1996-1998 aikaan.

Barbeja ei enää ole jäljellä, mutta hevonen antaa mittakaavaa pyörien päällä liikkuvalle kulkupelille.

Barbit saivat myös ruokapöydän, jonka ääressä on tosin seisottava. 

Mökkirannassa oli myös hyvä saviesiintymä, josta innokkaasti muotoilin kaikkea. Savi oli tosin rakeista ja sisälsi kaikennäköistä pikkutavaraa kivistä näkinkenkiin. En kuitenkaan antanut sen haitata luomisenpuuskaani. Ikävä kyllä, hienot taideteokset kuitenkin sulivat aina kun sade kasteli ne. Pari kuitenkin jemmasin sisälle ja niin minulla on nyt kahvikuppi, tassi ja pari pikkukulhoa muistona.

Kahvikuppi ja tassi. En ole näitä raaskinut heittää pois, vaikka ovatkin hieman tavallista... taiteellisempia.

Jonkin sortin kulhoja, joita maalasin vesiväreillä.

Savitöistä puheen ollen! Tein joskus mummilleni savisen pupun, jonka mallina toimi siskoni pupu, Lissu. Tarkkaan en muista, milloin olen tämän tehnyt, mutta arvelisin taideteoksella olevan ikää 25 vuotta, eli ala-asteen ekoilla luokilla olisin tämän muovannut. Olen varsin iloisesti yllättynyt, että tämä on edelleen yhtenä palasena. Pupun naamalla on toki hieman jokerimaisia piirteitä, mutta kasvojen piirteethän ovat haastavia kuvattavia, jopa pupuillakin. Eikös?

Lissu on semmoinen kämmenen kokoinen ja muhkuraisesta turkistaan huolimatta varsin kiltti.

Olen suorastaan yllättynyt, että korvat eivät ole aikojen kuluessa haljenneet irti

Lissu oli huomattavasti kiltimpi ja ystävällisempi pupu kuin mitä taideteoksen ilme antaa ymmärtää.

Ahkera ompelija tarvitsee myös mukanaan kulkevan neulatyynyn! Teimme ala-asteella huovasta ja vanusta tällaiset kukan malliset neulatyynyt. Tämä lienee ensimmäisiä käsitöitäni koulussa, ja melko paljon se on kärsinytkin. Neulatyyny on edelleen käytössä, ja toisinaan olen harkinnut sen korjaamista, mutta toisaalta se tuntuisi hieman oudolta. Kyllä se vielä menee! Kuminauhan löystyessäkin olen vain hilannut sitä korkeammalle käsivarteeni, jotta se pysyy mukana menossa :)

On minulla muitakin neulatyynyjä, mutta tämä on niistä kaikkein käytetyin ja rakkain.

Kaikkihan ovat virkanneet tällaisen kolmion mallisen ketjusilmukoista muodostuvan hapsuhuivin? Niin minäkin! Vuosi on noin 2006 ja se kulki talvisin mukanani monta vuotta. Nykyään olen enemmän liilan kuin pinkin kannalla. Huivi saattaisi hyvinkin löytyä jostain vanhojen lapasten ja pipojen kassista.

Lankana seiskaveikka ja malli napattu todennäköisesti jostain ruokalehdestä :) 

Ompelin v. 2004 jouluna äidilleni ja anopilleni samanlaiset joululiinat tilkuista. Malli ja inspiraatio todennäköisesti jostain Suuren Käsityölehden mallista. Liina on noin 2 metriä pitkä ja ehkä 50 cm leveä. Pienemmät punaiset lumihiutaleet olen applikoinut päihin ja keskelle yhden ison. Valkoisten osien väliin tuli erilaisista punaisista tilkuista koottu välikappale. Kuvassa näkyy toinen puoli ja se on toisesta päästään vastaavanlainen kuin kuvassa. Vuoritin vielä vuorikankaalla koko liinan. En tiedä onko edelleen entisellä anopilla käytössä, mutta äidin luona sen näin joku aika sitten.

Joululiina pitkälle pöydälle. Minusta ei tullut suurta tilkkutöiden ystävää.

Samana jouluna tein tilkuista tähden mallisia koristetyynyjä isälle ja muistaakseni appiukolle (varmaksi en mene sanomaan kuitenkaan!). Keskellä on päällystetty nappi, joka kerää kankaan myös taustapuolelta keskelle. Hölmönä kuvasin tyynyn punaisella tuolilla, jotta siitä ei varmasti ota mitään selvää! Muistan ihan paniikissa kolunneeni kaikkia mahdollisia kauppoja samanhenkisten jouluisten tilkkujen löytämiseksi. Hyvä puoli oli, että jokaista kangasta riitti 30 cm!

Joulutyyny 2004

Ensimmäinen poikaystäväni oli vallan hulluna F1:seen ja erityisesti Ferrariin. Tein hänelle ristipistoin lahjaksi vuoden 2004 tietämillä kaksi Ferrari-aiheista tyynyä. Pienen tyynyn koko noin 30x40 cm ja isomman ehkä 60x40cm. Ristipistoala on selkeästi pienempi kun ompelin niihin leveät reunukset. Muistaakseni lahjan saaja oli varsin otettu näistä, ja toivottavasti ovat edelleenkin käytössä. Tein hänelle myös ison päiväpeiton (tilkkutyönä, kuinkas muutenkaan...), mutta siitä en ole tainnut muistaa ottaa kuvaa.

Ferrarin punaiset tyynyt tosifanille!

Tyynynpäälisistä innostuneena tein tämänkin koristepäällisen vuoden 2004 paikkeilla. Malli oli Suuresta Käsityölehdestä ja voi tuota applikointien määrää! Hieno siitä kuitenkin tuli, ja möllöttää edelleen sohvalla olohuoneessa. Punainen on hieman haalistunut, se on alkujaan samaa puuvillaa kuin Ferrarityynyissä. Koko noin 60x60 cm.

Punainen ja musta sopii edelleen hyvin yhteen, vaikka mitään muuta punaista ei olohuoneesta löydykään.

Viimeisenä kuva käsityöstä, jonka varmasti jokainen on kärsinyt koulussa: vohvelikankaan kirjominen! Yhtä pakollista kuin nokkahuilun soittaminen! Kirjailimme omat kädenjäljet pyyhkeeseen, joka on kulkenut mukanani muutosta toiseen. En tosin muista onko se koskaan riippunut kylppärissä, mutta nyt se on löytänyt uuden tehtävän nypläystyynyn päällisenä. Pistelen sen nuppineuloilla työn päälle niin ei pääse nypylät karkailemaan vaikka tyynyä hieman heiluttelisikin.

Vertailun vuoksi oman tassun nykyinen koko. 

Tällaisia vanhoja käsitöitä löytyi tällä kertaa ihmeteltäväksi! Seuraavalla kerralla vuorossa onkin taas ihan uusia käsitöitä! Olen touhunnut kesäloman aikana kaikenlaista ja kirjoitettavaa riittää, muistahan tulla taas myöhemmin lukemaan, ja jätä kernaasti kommenttikin!

Nyplätty onnittelukortti vauvan syntymän johdosta

Edellisillä viikoilla kertomieni vauvalahjojen lisäksi vastaanottajat saivat nyplätyn onnittelukortin, jossa on satiininauhalla koristellut pienet vauvan töppöset. Alkuvuodesta, kun sain pitsiliinani valmiiksi (ensimmäinen blogipostaukseni), kysyin nypläyksen opettajaltani tietäisikö hän yhtään hyvää nypläystyötä, josta voisi tehdä onnittelukortin vauvan syntymän johdosta. Hän löysi arkistoistaan parikin vaihtoehtoa, joista valitsin nämä sievät satiininauhalla koristellut töppöset. Tässä on kuva kahdesta nypläystyöstä valmiina kortteina.

Valmiit onnittelukortit pienen askartelurupeaman jälkeen. 

Viimeisin tekemäni kortti lokakuussa 2016 kastetulle tyttövauvalle sai korsteeksi hempeät vaaleanpunaiset nauhat (lisäys 15.11.2016)

Lanka on todella ohutta, 120/2, luonnonvalkoista ja merkiltään Bockensin nypläyslankaa. Mallin nimi on onnenpotku (A stroke of luck), mutta sen alkuperäistä lähdettä en tiedä. Nypylöitä tarvitaan 12 paria eli 24 kappaletta. Ensimmäisellä kerralla puolasin runsaasti lankaa nypylöihin, mutta lopulta laskin ylijääneistä langoista, että lankaa menee keskimäärin 40 cm / nypylä. Laitoin vielä 20 cm varaksi, joten leikkasin noin 120 cm pituisia pätkiä, jotka puolasin tasaisesti pareille. Puolaamani määrä on riittänyt hyvin koko työhön. Osaan nypylöistä tosin jää toisia enemmän lankaa, koska ne pudotetaan jo työn puolen välin jälkeen pois työstä.

Tein styroksista tasaisen nypläystyynyn, jolla tämän tyyppisiä töitä on helpompi tehdä kuin perinteisellä nypläystyynyllä. Työskentelysuunta nimittäin vaihtuu useampaan otteeseen. Työ aloitetaan etummaisen töppösen vasemmasta yläreunasta - takareunan kaari tehdään vasemmalta oikealle kahdella nypylällä ja kolmella puolilyönnillä. Aloituksessa kannattaa tälle samalle neulalle samalla kiinnittää vastakkaiseen suuntaan lähtevät kaksi muuta nypylää - muuten ne joutuu pujottamaan virkkuukoukulla jälkikäteen (kuten alapuolella olevassa kuvassa on käynyt).

Työ jatkuu siten, että vasemmalta katsottuna seuraavaan kuuteen vapaana olevaan kohtaan lisätään nypyläpari ja neula (huomasin, että helpompi laittaa yksi kerrallaan kuin kaikki heti), ja vasemmassa ylälaidassa oleva ylimääräinen nypyläpari käy kulkurina kiinnittämässä nämä paikalleen, ja jatkaa matkaansa seuraavaan. Paikalleen jäävät jatkavat alaspäin. Minulla kesti pitkään järkeillä miten tuo kohta tehdään, mutta lopulta asiat loksahtivat paikoilleen kun ajattelin niin, että kulkuri ottaa seuraavan neulan kainaloonsa ja parit kiinnittyvät neulaan liinalyönnillä. Sen jälkeen kulkuri jatkaa samalla tavalla matkaansa tuohon viimeisenä valmiiksi laitettuun neulaan saakka. Sama tapahtuu toisella puolella, ja kun molemmat kulkurit ovat käyneet kaikki valmiiksi laitetut nypyläparit läpi, kohtaavat ne vasemmalta katsottuna kahdeksannella neulalla normaalisti. Tästä kohdasta varsi alkaa muodostua liinalyönneillä ensin vasemmalle, jolloin jokaisessa kohtaamisessa kiinnitetään neula, ja sitten oikealle, jolloin langat vain käydään läpi, mutta kiinnitetään neulalla vasta oikeassa reunassa.

Huomasin muuten jälkikäteen, että mynsterissä tuo takakaari näyttää siltä kuin se olisi tehty neljällä parilla, ja oikeassa reunassa pareista jää aina yksi neulalle odottamaaan kun muut nypylät jatkavat matkaansa vasemmalle. Samalla tavalla kaksi nypylää kohtaa vasemmalta katsottuna kahdeksannella neulalla, ja työ jatkuu yllä kuvaamallani tavalla. Nypläysopettajani on kuitenkin tämän ylempänä olevan tavan minulle opettanut, ja se toimii oikein hyvin. Jotenkin tuntuu, että tuosta takakaaresta tulisi todella raskas, mikäli sen tekisi neljällä parilla. En ole kuitenkaan kokeillut.

Töppösten mynsteri ja neulat aloituspaikoissa. Työ lähtee vasemmalta ylhäältä ensin takakaarta pitkin, minkä jälkeen etukaarelle asetettavat langat kiinnitetään kulkurilla. Työ jatkuu vartta alas liinalyöntinä, josta muodostuu hieno siksak-kuvio.

Työ jatkuu liinalyönteinä kunnes tullaan tuohon nilkan kohtaan, josta satiininauha pujotetaan. Vasemmasta reunasta lähtiessä normaalisti käytäisi kaikki langat läpi kiinnittämättä niitä neulalla, mutta tässä kohdassa mynsteriä seuraamalla huomaa, että kaksi paria kiinnitetään yhdelle neulalle. Näillä jatketaan neljä puolilyöntiä, tai riittävän pitkään, jotta saadaan sopivan levyinen kuja satiininauhalle. Tällaista lettiä taidetaan kutsua jamikaksi.

Kantapäässä ja tossun sivulla jatketaan liinalyöntejä, mutta tossun päällä kuvioksi vaihtuu verkko. Sitä tehdään puolilyönneillä. Nypläystä jatkeaan oikeasta reunasta, jonne jätetään yksi pari reunapariksi, ja toinen lähtee kulkee edestakaisin verkkolyöntinä, kunnes tullaan ensimmäiseen kohtaan, jossa pari käy samalla neulalla liinalyöntiparin kanssa. Nyt tämä verkkolyöntipari joutuu odottamaan, kunnes kantapää on tehty.

Kantapää tehdään samalla ajatuksella kuin kantapään neulomisessa lyhennetyt kerrokset. Eli jokaisella kerroksella jätetään edellisen kerroksen viimeinen silmukka (tässä tapauksessa nypyläpari) odottamaan, kunnes on päästy kantapään alimpaan kohtaan. Nyt joka kierroksella otetaan yksi pari lisää mukaan, jotta päästään alkuperäiseen leveyteen asti. Parin lisääminen edellyttää, että menomatkalla jätetty pari kiinnitetään uudestaan samaan neulaan. Tässäkin jouduin taas pitkään muistelemaan miten nypläyksen opettaja tämän kohdan opetti, mutta päädyin lopulta tekemään liinalyönnin, ottamalla neulan kainaloon ja sulkemalla neulan liinalyönnillä.  On paljon mahdollista, että tämä tehdään oikeasti jollain aivan muulla tavalla, mutta aikani järkeiltyäni ja kokeiltuani päädyin tähän tapaan.

Etummaisen töppösen kantapää on tehty ja työ etenee nyt töppösen jalkapöydän päällä verkkolyönneillä ja sivussa liinalyönneillä. 

Näkymä hieman kauempaa samasta kohdasta kuin edellinen kuva.

Tästä lähtien työ etenee jalkapohjasta katsottuna liinalyöntinä ylös tossun päälle, jossa kolme paria kohtavat - yksi lähtee takaisin liinalyönteinä töppösen sivua vasemmalle reunaparille, yksi jatkaa keskiparina kahden kuvion välillä ja kolmas lähtee oikealle verkkolyöntinä kunnes se kiinnitetään oikeaan reunapariin. Tämän jälkeen se lähtee taas vasemmalle verkkolyöntinä kohdatakseen taas keskiparin ja liinalyöntiparin kuvioiden saumakohdassa. Näin jatketaan kunnes tossun päässä verkko alkaa kaventua ja alkujaan verkkoa muodostaneita pareja kuljetetaan liinalyöntien lomassa kohti toisen töppösen aloituskohtaa. Näistä kohdista tulee hieman paksumpia, mutta varsinaista ongelmaa ei tule, mikäli on tarkkana. Ylimääräisiä pareja tarvitaan jamikoissa, ja taaemman tossun etureunan jälkeen työstä poistetaan osa pareista.

Ensimmäisissä tossuissa käytin tavallisia nuppineuloja, joita otin pois keskeltä sitä mukaa kun etenin työssä. Huomasin pian, että neulat kannattaisi pitää koko työn ajan paikallaan, jottei herkkä pitsi veny esimerkiksi virkkuukoukulla kopeloidessa. 

Toisen tossun pääliosa tehdään myös verkkolyönneillä, ja työskentelysuunta on tässä vaiheessa vaihtunut lähes täysin päinvastaiseksi aloitussuuntaan nähden. Oikeassa reunassa kulkee edelleen reunapari, joka rajaa tossun ulkoreunaa, ja tossun vasen puoli kiinnitetään joka toisella kerroksella etummaisen tossuun reunaan virkkuukoukulla pujottamalla. Voin sanoa, että tämä oli työn kaikkein kuumottavin kohta, koska kun nypylät oli vedetty lankalenkin läpi ja kiristetty, niitä ei voinut enää korjailla, vaikka olisi mennyt pieleen (ensimmäisessä työssä onnistuin katkomaan lankoja kun yritin). Työ jatkuu samalla tavalla tossua ylöspäin verkkolyönteinä, kunnes tullaan taas nauhakujan kohdalle. Parit kootaan tällä kertaa kahdelle neulalle, joista jamikat tehdään kolmella parilla. Tein neljä puolilyöntiä korkeat, kuten etummaisenkin tossun kohdalla.

Taaemman tossun varsi tehdään taas liinalyöntinä, ja tässä vaiheessa jäljellä on enää 5 paria, koska  5 paria poistettiin ennen taaemman tossun verkkolyöntiosaa, ja 2 paria jamikoiden ohessa. Joka toisella rivillä työ kiinnitetään taas etummaisen tossun reunaan kiinni ja yläreunan vasemmalle puolelle päästyä pudotetaan taas yksi pari. Loput neljä paria kokosin liinalyönnein oikealle reunalle, pudotin kyydistä kaksi paria, ja tein taaemman tossun takakaaren samalla tavalla kuin etummaisenkin. Langat yhdistettiin taas virkkuukoukulla etummaiseen tossuun (tähän mennessä oli tähänkin kauheaan työvaiheeseen jo tottunut). Lopuksi solmin kaikki parit kevyesti yhteen. Seuraavaksi pari kuvaa tyynystä irrotetuista töistä!

Tossut numero 1 ja 2. Etenkin verkko-osiossa näkyy paljon virheitä kun lankoja ei ole tullut kiristettyä riittävästi työtä tehdessä. Nämä jäävät mallikappaleiksi.

Tossut numero 5 (numerot 3 & 4 ovat jo kiinni korteissa). Näihin olen varsin tyytyväinen! Vielä olisi numero kuutoset tehtävä, toivottavasti onnistuvat näin hyvin.

Ompelin nypläykset harmaisiin kaksiosaisiin korttipohjiin kiinni langanpätkistään. Katsoin kortin keskeltä sopivan kohdan ja silmäneulalla vein langanpätkät toiselle puolelle. Ompelin reunoja muutenkin sieltä täältä kiinni, jotta työ pysyy kortissa tukevasti. Satiininauhan pujottamista varten tein mattoveitsellä viillot oikeille kohdille, pujotin nuppineulalla nauhan jamikoiden välistä ja lopulta vein nauhan takaisin kortin takapuolelle. Tässä vaiheessa olin kiinnittänyt vasta tossun alaosan ja satiininauhan ollessa paikallaan, sain myös yläosan ommeltua paikalleen. Alla pari kuvaa työvaiheista.

Satiinilangan pujoitus nuppineulan avulla. Kaikkein vaikeinta taisi kuitenkin olla nauhan saaminen takaisin takapuolelle, koska piti yrittää olla runtelematta korttipohjaa. Pienellä näppäryydellä sekin onnistui!

Satiininauhat ja langat on pujoteltu paikalleen, minkä jälkeen tarvitaan enää liimaa etu- ja takakappaleen sulkemiseen ja kunnon kokonen paino.

Lopuksi vielä kuva vauvan aloituspaketista kortin kanssa. Näistä kirjoitinkin jo edellisellä viikolla.

Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen nypläyksen ja kortin onnistumiseen. Kun riittävästi harjoittelee niin alkaa tulla hyvää jälkeä :)

Vauvan aloituspaketti eli junasukat, kypärämyssy ja tumput vastasyntyneelle

Olen kevään ajan selaillut kaikkia mahdollisia vastasyntyneille neulottavia ohjeita etsien juuri "sitä oikeaa". Olin päättänyt haluavani tehdä sukat, tumput ja myssyn, mutta meni pitkään ennen kuin maali häämötti. Alkukeväästä ei vielä ollut kiire ja sain rauhassa tehdä erilaisia koeversioita, joita siis aloitin, tehtyäni virheen purin, aloitin uudestaan, purin, (kertaa x määrä), turhautumisessani heitin kaappiin ja aloitin taas uudestaan parin viikon päästä. Pari viikkoa sitten huomasin yhtäkkiä, että aika on valunut kuin hiekka sormien välistä ja olisi jo korkea aika saada jotain valmiiksi ainaiset purkamisen sijaan. Hiukan tiukille meni, mutta sain menneellä viikolla vihdoin valmiiksi ja luovutettua kahdelle piakkoin maailmaan putkahteleville lapsosille lämmikettä pienille varpaille, sormille ja päälle. Laitetaan heti kuvat molemmista lahjasetistä. Ensimmäisen annoin sukulaislapselle (sini-harmaa). Kelta-valkoinen setti meni hyvän ystäväni vauvalle. Molemmat on tehty samalla tavalla (pieniä muutoksia lukuun ottamatta).

Sukulaislapselle mennyt setti oli vaaleanharmaa ja ihanan kylläisen sininen. En saanut missään valossa kunnolla kuvattua, mutta se on oikein syvä ja kylläinen turkoosi. Kuvassa näyttää hieman hailakalta, mutta ei anneta sen pilata riemua näiden valmistumsiesta! 

Hyvän ystäväni vauvalle tehty setti, jossa kypärämyssyn, lapasten ja junasukkien lisäksi myös lonkeroinen pääosin Turvalonkeron ohjeella. Tein lonkeroisesta hieman tavallista isomman (leveimmillään 36 s 30 s sijaan), ja virkkasin lonkerot koko vartalon ympäri. Silmät virkkasin virkkauslangasta ykkösen koukulla. 

Kaikissa neulotuissa osissa käytin 100% villaa olevaa Drops Baby Merino Uni Coloria, jota meni pääväriä hieman vajaa 50 g kerä ja kakkosväriä jäi karkeasti arvioiden hieman reilu puoli kerää. Puikkoina käytin kokoa 2,5.

KYPÄRÄMYSSY

Kypärämyssyn ohjeen tein Novitan ohjeeseen perustuen (klik klik) ja siinä neulotaan pelkkää ainaoikeaa. Tein koossa 60, eli aloitin 32 silmukalla, enkä usko sen olevan kovin pitkään liian iso. Kypärämyssy neulotaan tasona ja se kootaan myöhemmin ompelemalla saumat yhteen. Myssy saa kypärämäisen muotonsa kun samalla rivillä kavennetaan silmukoita toisesta päästä ja lisätään toiseen päähän. Raitojen korkeus on 8 riviä ja silmukoiden luonnin  jälkeen aloitin kavennuksella  (2 oikein yhteen) ja rivin lopussa lisäyksellä (neulotaan ensin silmukan etureunasta ja sitten sama silmukka normaalisti). Tällöin langan vaihto jäi aina päälaelle jäävän sauman puolelle, eikä etureunaan tullut mitään pääteltävää (poislukien aloitushäntä, jonka olin jättänyt niin pitkäksi, että pystyin käyttämään sitä myssyn yhdistämiseen). Toisella kerroksella neulotaan vain ainaoikeaa. Nämä kaksi riviä vuorottelevat koko neuleen ajan, mutta tietyin väliajoin reunat, joissa kavennetaan ja lisätään vaihtavat paikkaa.

Niskasta alkaen ensimmäiset 28 riviä toistetaan näitä kahta riviä: rivin alussa kavennus, rivin lopussa lisäys.

1 rivi: 2 o, 2 oikein yhteen, oikeaa kunnes jäljellä on 3 silmukkaa, silmukan lisäys, 2 o
2 rivi: oikeaa

Seuraavat 28 silmukkaa tehdään päinvastoin eli rivin alussa lisätään ja rivin lopussa kavennetaan.

1 rivi: 2 o, silmukan lisäys, oikeaa kunnes jäljellä on 4 silmukkaa, kaksi oikein yhteen, 2 o
2 rivi: oikeaa

Otsalle tulevassa lippaosassa on vain 8 riviä. Ne neulotaan samoin kuin ensimmäiset 28 riviä eli kavennetaan rivin alussa ja lisätään rivin lopussa. Nyt ollaan neuleen puolivälissä, ja toinen puoli tehdään peilikuvana.

Lisäykset ja kavennukset tehdään aina kahden silmukan päässä reunasta ja näin muodostuu kiva kolmen silmukan reunus. Toivottavasti kuva selventää - siinä on päättelyitä ja kokoamista vaille valmis "lepakko". Aloitus siis oikealta etureunasta, ja uuden värin aloitus aina vasemmalla puolella 8 rivin välein.

Tasona neulottu kypärämyssy, joka odottelee lankojen päättelyitä ja saumojen yhdistämistä. Kuvassa myssyn etureuna on oikealla puolella ja vasemmalla yhdistettävät saumat. Ensin yhdistin niskan sauman, minkä jälkeen taittelin keskellä olevan pikkusauman ja asettelin sen osaksi yhtenäistä saumaa joka ommellaan "korvasta korvaan".  

Neuloin aina uuden värin langan pään osaksi neuletta, joten pääteltävää oli puolet vähemmän kuin mitä muuten olisi ollut. Paljon sitä oli siltikin! Päättelyiden jälkeen ompelin takasauman, sen jälkeen taitoin keskellä edessä olevan 8 silmukan levyisen sauman osaksi päälaella olevaa saumaa, ja ompelin käsin kerralla tuon pitkän sauman kiinni, tehden pyöristykset laidoilla, jotta myssystä ei tule ihan niin laatikkomainen. Noukin myös korvien kohdalta alareunasta 3 silmukkaa, joista neuloin solmiamisnauhat (nämä taisivat jäädä hieman lyhyiksi - odottelen käyttäjäkokemuksia!) Totesin myös, että saumat tulee ommella melko löysästi, muuten saumoista tulee kovat ja voivat jossain asennossa painaa pienokaisen päätä. Ensimmäiselle myssylle kävi juuri näin, toisen kanssa osasin ommella löysemmin. Minua jäi kalvamaan tämä sauman ompelu ja sen ongelmat ja mietin jo miten tätä ohjetta voisi hieman parannella. Katsotaan saanko tehtyä uuden prototyypin vähän myöhemmin syntyvää lapsosta varten!

Lisäys 14.12.2016. Onnistuneimmaksi koin pipon nauhat, jotka olin tehnyt virkkaamalla ensin ketjusilmukkalenkin, noin 30 cm, ja virkkaamalla takaisin kiinteillä silmukoilla.

Noukin poskiläppien pohjukasta kolme silmukkaa, joista neuloin solmiamisnauhat. 

Vielä oma kuva valmiista myssystä. 

TUMPUT

Tumppujen alkuperäisen ohjeen löysin ensin Novitan lehdestä. Tumput oli toteutettu puolipatenttineuleena, ja vaikka kuinka yritin miettiä, luin kuvauksia ja katsoin opetusvideota, en vain siinä hetkessä mitenkään tajunnut puolipatenttineuleen muodostumista kahdella värillä. Se jää myöhemmin opeteltavien listalle, ajan kanssa pohdittavaksi. Olin kuitenkin jo tykästynyt puolipatenttineuleen ulkonäköön, ja toteutin tumput vähän samantyylisenä, mutta yksinkertaisemmin.

Aloitin päävärillä *1o, 1n* 9-10 kerroksen ajan. Resorin jälkeen tein kaksi nurjaa kerrosta, jotta seuraava ja edellinen kuvio eivät sotkisi toisiaan. Sen jälkeen neuloin kahdella värillä *1o, 1n* 15-20 riviä. Keltaisissa lapasissa, jotka valmistuivat ensin, on koko työn ajan 28 s. Niiden valmistuttua olin sitä mieltä, että kaksivärinen osuus ei välttämättä jousta riittävästi, ja tumput jäävät pieneksi hieman liian nopeasti. Sinisiin tumppuihin lisäsin toisella nurjalla kerroksella (ennen kaksivärisen osuuden alkua) jokaiselle puikolle yhden silmukan (=32 s). Ero kaksivärisen neuleen joustavuudessa oli huomattava.

Kärkikavennuksissa neuloin valkoisella (tai sinisellä) joka rivillä ylivetokavennuksia, kunnes jäljellä oli kahdeksan silmukkaa. Sitten lanka poikki, ja langan pujotus jäljellä olevien silmukoiden läpi.

Alkujaan puolipatenttineuleena alkaneet pienet tumput toteutuivat lopulta yksinkertaisemmin *1o, 1n*. Keltaisissa tumpuissa neuloin oikean silmukan kakkosvärillä ja nurjan päävärillä, sinisissä tumpuissa tein toisin päin. 

JUNASUKAT

Junasukkia olen tehnyt aiemminkin mutta ne ovat mielestäni sellaisenaan vastasyntynyttä hieman isommalle vauvalle sopivan kokoiset. Tein siis 40 silmukan sijaan 32 silmukalla, eli 8 silmukkaa/puikko. *1o, 1n* -resoria tein 9 riviä, sitten haitarikohdassa *3n, 3o, 3n*. Kantapäässä oli puikoilla 5+6+5 silmukkaa ja jalkapöydälle mahtui kapeampien haitarikohtien takia yksi ylimäärinen haitari. Sukan jalkapohjan pituudeksi tuli 21 riviä ennen kärkikavennusten alkua. Luin jostain,  että 9 cm on vastasyntyneen jalalle sopiva sukan pituus, ja että kärkikavennukset voi aloittaa kun jalkaosan pituus on 8 cm. Kärkikavennukset tein taas nauhakavennuksena.

Lisäys 14.12.2016. Sileän kantalapun korkeudeksi tuli 12 kerrosta ja jokaisen kerroksen alussa jätin ensimmäisen silmukan neulomatta. Kantapään kavennusten jälkeen poimin sivusta 8-9 silmukkaa ja jalkapohjan kavennuksista jääneet 6 silmukkaa jaetaan tasaisesti I ja IV puikkojen välille, jolloin kerroksen vaihtumiskohta pysyy samana. Kavensin puikkojen I lopussa  (oikein yhteen) ja IV alussa (yliveto) joka kerroksella, kunnes näillä puikoilla on jäljellä enää 8 silmukkaa, minkä jälkeen nämä puikot jatkavat sileää neuletta kärkikavennuksiin asti.  Puikot II ja III jatkavat haitarin tekoa (3 n, 3o, 3n) kärkikavennuksiin asti. Nurjan puolen haitareita mahtui neljä ennen kärkikavennuksia.

Keltaiset junasukat toteutin yksivärisenä, mutta sinisissä sukissa tein varren haitariosan (3n, 3o, 3n) oikein neulottavat silmukat kakkosvärillä. Olisin neulonut myös jalkapöydän haitareiden oikeat silmukat harmalla, mutten keksinyt miten sen olisi voinut toteuttaa pyöröneuleena neulottassa ilman pitkiä langanjuoksuja (intarsia-jutut ovat minulle tuttuja vain sanana). Tämä täytyy taas arkistoida siihen "myöhemmin opeteltavaa ja kokeiltavaa" -kansioon...

Keltaiset junasukat olivat yksiväriset. Jalkaosan pituus noin 9 cm.

Siniset junasukat ovat kaksiväriset, mutta haitareiden harmaita osia ei juuri kuvasta erota. Näkyvät sitten tehosteraitoina jalassa ollessaan,

Kaiken kaikkiaan olen varsin tyytyväinen näihin setteihin, vaikka pieniä tuotekehitystarpeita ilmeni! Onneksi lapset kasvavat niin nopeasti, että niille voi jatkuvasti olla neulomassa jotain. :)

Pesä vauvalle eli "babynest"

Ompelin jo aikaisemmin keväällä kälyni toiveesta heidän kesällä syntyvälle vauvalleen pesän eli ns. "babynestin". Kyseessä on ruotsalaisten kätilöiden kehittämä idea, jossa vauvalla on syntymästään lähtien oma pesä, jossa nukkua päiväunia. Se on helppo ottaa matkalle mukaan ja ajatuksena ainakin on, että vauvan voi olla helpompi nukahtaa kun tuttu nukahtamisympäristö seuraa mukana myös vierasille. Pesässä on pohjalla pari kerrosta vanua pehmentämässä, ja laidoille on rullattu vanua, jonka kireyttä voi säädellä vauvan kasvun mukaan. Vauvapesän on periaatteessa tarkoitus halata käyttäjäänsä ja luoda hieman samanlainen ahdas ja turvallinen tunne kuin kohdussa asustellessa. Pesän koosta ja vauvan kasvuvauhdista riippuen vauva käyttää pesää elämänsä ensimmäiset 2-6 kuukautta.

Valmis vauvapesä nallukan kanssa.

Kuten sanoin, ompelin tämän jo vähän pääsiäisen jälkeen, mutta pääsin vasta tänä viikonloppuna luovuttamaan lahjan kälyn vauvajuhlissa eli "baby showerissa". Kirjoittelen vielä ennen juhannusta toisen postauksen neulomistani lahjoista, muistathan tulla lukemaan senkin!

Mutta nyt itse asiaan! Vauvapesää varten luin blogeista ompeluohjeita ja modausvinkkejä, vaikka ilmeisesti myös esimerkiksi Suuren käsityölehden jossain numerossa oli julkaistu kaava ja ohje pesän tekemiseen. En jaksanut etsiä kaavaa käsiini vaan piirsin kaavan blogeista löytyneen ohjeen mukaan. Käyttäjäkokemusten perusteella pidensin kaavaa noin 10 cm, jotta pesä menee lapselle hiukan pidemmän aikaa, mikäli maailmaan putkahtaa pitkä ja laiha lapsi. Pesää ei kuitenkaan kannata liikaa suurentaa, koska se menettää pesämäiset ominaisuutensa, mikäli laitoja ei pysty kiristämään riittävän ahtaiksi.

Vauvapesän kaava, jonka tein eri blogien neuvojen ja vinkkien perusteella. Laitojen leveys on 15 cm ja pituus keskikohdalla 85 cm. 

Monet olivat valinneet pesän materiaaliksi puuvillan, mutta itse kankaita hipelöidessäni tykästyin flanellin pehmeyteen. Flanellissa on mielestäni jotain ihanaa uneen houkuttelevaa rauhallisuutta, ja siksi valitsin sen. Puuvillainen pesä voi toki olla helpompi pitää puhtaana, mutta aika näyttää oliko flanelli myös toimiva vaihtoehto. Jään odottamaan käyttäjäkokemuksia!

Pesää varten tarvitsin metrin kangasta (ostin palana, joten sitä jäi hieman yli), 3 metriä 1cm paksuista vanua, 3 metriä kanttinauhaa, saman verran nyöriä, pari sirkkarengasta ja nyörinkiristäjän.

Pääasialliset materiaalit: pilkullinen flanelli, vanulevy, kanttinauha ja nyöri sekä nyörin kiristin. Sirkkarenkaat löytyivät myöhemmin kun kolppasin käsityölaatikoita pintaa syvemmältä.

Noudatin pesän teossa pääosin näitä ohjeita, mutta vilkuilin myös muiden blogien ohjeita yrittääkseni haalia talteen kaikki niksit ja tiedonjyväset pesäntekoa varten. Valitettavasti työvaihekuvia ei juurikaan ole, koska ompelin pesän ennen kuin päätin aloittaa blogin kirjoittamisen. 

Ompelu oli melko suoraviivaista. Ensin ommeltiin pitkä kaareva sauma, alaosa jäi tässä vaiheessa vielä auki. Sauma kannattaa silittää auki, minkä jälkeen sauman päälle tikataan vinonauha (päistä kannattaa kääntää 1-0,5 cm, jotta kujan päät ovat huolitellun näköisiä). Tämä toimii kiristysnyörin kujana, ja pujotin nyörin hakanaulalla jo tässä vaiheessa. Ajattelin, että pujotus voi olla hankalaa myöhemmin kun laidat on jo täytetty vanulla, eivätkä nyörin päät olleet juurikaan tiellä. Pohjaa varten leikkasin vanusta 4 sopivan kokoista, päästään pyöristettyä palasta, jotka neulasin kankaiden väliin. Tikkasin vanut paikalleen pitäen silmällä, että vielä tyhjien laitojen leveys pysyy tasaisesti 15 senttimetrissä.

Lisäys 4.9.2016
Käyttäjäkokemuksien perusteella ennen laitojen täyttöä tikkaisin vielä vanupohjan esim 10 cm x 10 cm ruutuihin.

Lisäys 28.9.2016
Näin netissä todella hienon idean pohjaan liittyen! Joku oli ommellut babynestiin irtopohjat. Pohja oli ommeltu ilman vanua ja vanu ommellaan irrallisiin saman kokoisiin irtopohjiin. Nehän voisi ommella eri kankaista ja kääntää eri päivinä eri päin. Ihan mieletön idea, miksen itse keksinyt tätä?

Lopun vanun rullasin rullaksi ja survoin laidalle (ei tullut mitattua, mutta olisiko palan koko ollut silmämääräisesti noin 2 x 1,5 m). Sain siis koko 3 m vanua käytettyä pesän tekemiseen, eikä hukkapaloja jäänyt ollenkaan. Mielestäni pesän laidat jäivät siitä huolimatta miellyttävän pehmeiksi, joten liikaa vanua ei tullut käytettyä. Enempää tosin ei mielestäni olisi kannattanut laittaakaan, joten homma meni tältä osin ihan tasan! Ompelin käsin löysillä pistoilla vanun rullaksi, jotta sen paikalleen asettaminen olisi helpompaa ja myös jotta laitojen paksuus pysyisi kauttaaltaan mahdollisimman tasaisena.

Suunnitelma ja valmistelevat toimenpiteet olivat hyviä, mutta kyllä vanun survominen oli vauvapesän teon turhauttavin vaihe. Onneksi siitäkin selvittiin vain pienellä repeämällä nurjalla puolella, jonka yritin mahdollisimman siististi paikata käsin. Tässä vaiheessa olin tosiaan jo saanut vanut paikalleen, joten todellakaan ei käynyt mielessäkään ottaa vanuja pois, jotta saisin paikan korjattua ompelukoneella. Uskallan antaa tälle repeämäkohdalle Kikun elinikäisen paikkaustakuun, joten luottoni paikan pysyvyyteen on korkealla :)

Seuraava vaihe olikin hieman haastava pienelle ompelukoneelleni, joka on tavallista konetta pienempi ja kevyempi - sen valttia ovat helppo liikuteltavuus ja yksinkertaisuus, ja paksujen kohtien ompelussa kaipaan aina pfaffin teollisuusompelukonettani, joka pölyttyy varastoituna äidin nurkissa toisella paikkakunnalla. Kävisin sen heti hakemassa mikäli jostain saisi bensakustannuksilla pakettiauton lainaan vuorokaudeksi. Vielä en ole siipan kanssa neuvotellut mihin kone laitettaisiin, mutta eiköhän sillekin paikka kotoa löytyisi!

Vauvapesän ompeluun palatakseni (höpötätiys ottaa toisinaan minusta vallan, eikä side tracked riitä kuvaamaan tilannetta...), tähän asti aukinaiseksi jätetty alareuna ommeltiin yhteen ja huoliteltiin vinonauhalla. Yritin parhaani mukaan puskea laitojen täytteitä sivummalle, jotta vanut eivät painaisi paininjalkaa ja vetäisi ommelta sivuun. Melkoinen tahtojen taistelu käytiin keittiön pöydän ääressä tuona päivänä, ja selviydyin voittajaksi. Kanttauksesta tuli ihan siisti vaikka päälitikkaus ei kerralla mennytkään alusta loppuun tyydyttävästi. Ompelin myös kanttinauhan ensin toisesta laidastaan nurjalle, ja käänsin sen jälkeen oikealle puolelle päältä tikkausta varten riskien minimointia varten.

Jäljellä oli oikeastaan enää sirkkojen lisääminen pohjan alareunalle kohtaan, jossa laitojen päät kohtaavat. Pujotin nyörin renkaiden läpi, lisäsin kiristimen ja ihastelin lopputulosta! Näin eri blogeista, että jotkut olivat lisänneet pitsinauhan sivuille kanttinauhan alapuolelle, ja mietin, että jos tekisin työn uudestaan, se voisi olla kiva lisä. Muuten olen työhön varsin tyytyväinen ja värimaailmakin puhuttelee minua suuresti (toivottavasti myös tulevia vanhempia).

Koska kangasta jäi vielä runsaasti yli, päätin tehdä vielä nallukan. Etsin netistä sopivia ohjeita ja kaavoja, ja lopulta toteutin nallukan näillä ohjeilla. Nallen teko oli melko suoraviivaista, mutta siitä tuli vähän hassun mallinen, eikä todennäköisesti kestä leikkimistä. Koriste siis, mutta ajatushan on tärkein, eikö?

Nallukka. Toisin kuin ohjeessa, ompelin myös silmät langalla. Lisäsin myös rusetin kaulaan.

 Loppuun vielä muutama kuva valmiista babynestistä eri suunnista.

Vauvapesästä tuli sittenkin hieman lastikkomainen, vaikka kuinka yritin muotoilla päätyä pyöreäksi. Tässä näkyvät narutkin, joita kiristämällä pesän kokoa voi muuttaa lapsen kasvun mukaan.

Päältä katsottuna. Pesää ei ole tässä vielä kiristetty pienimpään kokoonsa.