Yhden kerän lankapussukka virkkaukseen tai neulomiseen

Olen syksyn mittaan ihastellut eri käsityöryhmissä hienoja lankapussukoita, joissa mukana kulkee lankakerän lisäksi muuta pikkutavaraa. Ajattelin ratkaista syksyisen ompelujumini pienellä ja yksinkertaisella yhden illan pikatikillä, mutta nälkä kasvoi syödessä ajatellessani mitä kaikkea kivaa pientä lankapussukkaan voisi lisätä. Lisäsin koristeeksi applikoimalla lankakerät molemmille puolille sekä kokeellisen langanohjaimen. Aikaa meni lopulta pari päivää. Rahallinen panostus oli melko minimaalinen, sillä vinonauhaa (0,8 €) lukuun ottamatta kaikki tarvikkeet löytyivät kangasvarastoistani.

Lankapussukka pysyy vähän liikkuvammankin henkilön mukana. Olen itse todennut tämän erittäin käteväksi automatkoille, koska aikaisemmin lankakerä pyöri jossain epämääräisessä muovipussissa jalkatilassa. 

Ideani lähti pilkullisesta kankaasta, josta keväällä tein veljeni vaimon pyynnöstä vauvapesän. Sitä oli juuri sopivan kokoinen palanen pientä pussukkaa varten ja kaavojen hahmottelu alkoi jäljellä olevan kankaan mittauksella. Roikotin myös mittanauhaa käsivarrestani arvioidakseni kuinka suuri suuaukko pussukkaan tulisi tehdä ja pähkäilyjeni jälkeen olin saanut aikaiseksi kuvassa näkyvän kaavan, jonka korkeus oli 32 cm, leveys 25 cm, pussiosan korkeus 17 cm ja kantohihnan leveys 8 cm. Pyöreät kaaret piirsin Kartio-lasin reunaa pitkin. Jälkikäteen ajatellen, ihan hiukan syvempi pussukka olisi ollut hyvä, mutta kun ei ole kangasta niin ei ole kangasta. Pussukkaan mahtuu hyvin yksi kerä pyörimään, ja mikäli työ ei ole kokoluokkaa suuri, myös työ matkustaa pussukassa.

Tein pussukan toisesta sivustaan taitteella, koska mielessäni oli ovela suunnitelma langanohjainta varten! Päädyin lopulta toteuttamaan sen eri tavalla, joten pussukan olisi hyvin voinut leikata ilman taitetta.

Vuoritin lankapussukan valkoisella puuvillakankaalla ja tässä vaiheessa sain idean tehdä pussukan sivuihin jotkin kivat koristeet. Etsin netistä piirrettyjä kuvia erilaisista lankakeristä ja hahmottelin lyijykynällä vuorin puolelle taideteokseni. Aikomukseni oli aluksi vain tikata siksakilla ääriviivat, mutta kangasvarastoista löytyi juuri sopivan värisiä satiinikankaan palasia, jotta voisin applikoida niistä lankakerät. Toiselle puolelle tein virkkuukoukun ja pitkulaisen kerän, toiselle puolelle puikot ja pyöreän kerän. Tajusin myös, että pelkkien ääriviivojen siksakkaaminen toimisi vain yksivärisen kankaan päällä, kun taas pilkullinen pohjakankaani häivyttäisi osan kovasta työstäni.

Virkkaukseen koukku ja pitkulainen lankakerä (en millään näemmä malttanut silittää vuorikankaita...)

Koska lyijykynämerkinnät olivat nurjalla puolella, jouduin aluksi ompelemaan saumojen päältä pitkällä tikillä, jotta pystyisin tikkaamaan päälipuolelta. Aloitin applikoinnit koukuista, koska ne ovat lankakerän alla. Sen jälkeen jatkoin lankakerien parissa, ensin pitkällä tikillä ääriviivat hahmottaen, sen jälkeen oikealta puolelta applikoiden. Pyrin siihen, että jokaisen siksaksauman pää jää toisen sauman alle, joten applikoin ensin ns. alemmat langat ja vasta lopuksi päältä kulkevat pitkät saumat. Ja lopulta tietysti kerän ympäri, jolloin myös puikkojen/koukun saumojen päät jäivät piiloon.

Satiinikangas kiinnittyi samalla kun ompelin nurjalta puolelta paikat applikoinneille. Kaksipuoleinen liimakangas oli loppu, mutta tavallista oli, ja hyvin onnistui. 

Seurasin aikaisempia ompeleita oikealta puolelta tikatessani.

Applikointien lopputuloksesta tuli parempi kuin uskalsin toivoa! 

Jopa niin hyvä, että lankapussiahan voisi käyttää myös nurinpäin, kunhan pohjan sauman ompelee pussiin.

Pohjien ompeleminen pussiin erikseen oli jo hieman haastavampi tapaus, koska applikoinnit olivat paikoin lähellä reunaa. Ompelin myös hihnan päät toisiinsa, ja kanttasin molemmat suuaukot vinonauhalla. Olin varsin tyytyväinen pussukan ulkonäköön ja onnistumiseen, mutta vielä en voinut työtäni julistaa valmiiksi, koska olin saanut hassun idean, että reunaan pitäisi ommella langanohjain! Aikomukseni oli tehdä tuohon taitteella leikattuun reunaan kaksi napenläpeä, jotka ovat toisesta päästään auki. Tähän reunaan sitten laittaisin napin ja silmun. Kanttauksen jälkeen kuitenkin tulin toisiin ajatuksiin kun napinläven tekeminen jo kantattuun reunaan ennusteli katastrofia. Joten keksin, että miksi ylipäätään tehdä sitä napinläpeä kun pelkkä tamppi ja nappi riittäisi? Vinonauhasta ylijäänyt kaksinkertainen pala sai reunatikkaukset ja napinlävet, ja ompelin sen sivusaumaan. Napit ompelin käsin paikalleen.

Ideoimani langanohjain lankapussukalle. Toisella puolella säilytän tällä hetkellä kerrosmerkkejä.

Alustavan kokeiluni pohjalta langanohjain tosiaan toimii! Parhaiten kylläkin silloin kun kerä alkaa olla sen verran loppu, että se nykäistessä muuten pompahtaisi syliin. Täyteen lankakerään langanohjaimella ei tunnu olevan vaikutusta, tai pikemminkin haittaa sen liikettä. Syvempi pussi olisi tässä varmasti avainsana. Kehitettävää siis jäi! Mikäli en olisi tehnyt kirjailuja sivuille, olisin ehkä tehnyt pikkutaskut esim saksille, kerrosmerkeille yms. Ehkä seuraavaan versioon? :)

Valmis lankapussukka molemmilta puolilta. Olen supertyytyväinen lopputulokseen!

Lankapussukkaa voisi hyvin käyttää myös nurja puoli ulospäin, mikäli ei langanohjaimia tule käyttäneeksi. 

Vauvan konttineuleinen peitto ja junasukat

Valmis vauvapeitto pöydälle levitettynä.
On se vaan hieno vaikka itse sanonkin!

Alkuvuodesta syntyneelle sukulaistytölle tein jo aikaisemmin lahjaksi ihanan konttineuleisen peiton ja nyt tein samoista langoista pikkuiselle myös junasukat. Lankana käytin Nalle-lankaa, joka on 75% villaa ja 25% polyamidia. Väritoiveiden mukaisesti tein peiton roosasta, luonnonvalkoisesta ja harmaasta, joita jokaista kului noin yksi 100g kerä. Vauvapeiton ohjeen sisältänyt Moda-lehti (2/2010) putosi postilaatikosta heti sen jälkeen kun olin kuullut, että minusta on ensimmäistä kertaa tulossa täti. Heti ensimmäisellä selailulla kuva peitosta kiinnitti huomioni, ja tiesin, että haluan tehdä tulevalle vauvalle juuri tämän kolmiulotteisen näköisen peiton, vaikka en juurikaan ollut neulonut suuria töitä aikasemmin. Siitä tulikin kesän suuri haaste, ja valmistui juuri sopivasti lapsen syntymää varten syksyllä. Tuolloin tein peiton vihreästä Nalle kukkaketo-langasta ja tekeminen kesti kuukausia, oi kuukausia. Rutinoituneena konttineuleen tekijänä tämän kolmivärisen vauvapeiton tekemiseen meni puolitoista kuukautta. Päättelyssä tosin meni huomattavasti pidempään kuin ensimmäisen peiton kohdalla, koska langanpätkiä riitti pääteltäväksi vaikka muille jakaa.

Vauvapeitto siis aloitetaan luomalla pitkä ketju silmukoita, johon neulotaan kerroksittain ensin kolmiot, ja joiden kyljestä poimitaan silmukoita seuraavaa kerrosta varten.  Näin edetään noin kahdenkymmenen kerroksen ajan, tai kunnes peitto on halutun pituinen. Kavennuksin ja edellisellä rivillä olevien neliöiden reunoista poimittavien silmukoiden neulosella etenevän konttineuleen kolmiulotteisuus alkaa vähitellen hahmottua muutaman kokonaisen kerroksen jälkeen - peitossahan jokainen kerros on eri värinen kuin edeltäjänsä. Jotta peitosta tulisi suorakaiteen mallinen, tulee sivuillekin kolmiot. Lopulta neulotaan kaikille reunoille noin viiden senttimetrin resori (itse tein 12 kerrosta 2 o 2n) ja viimeistellään mahdollisten langanpätkien päättelyllä ja höyryttämisellä. Seuraavaksi onkin aika ilahduttaa lahjan saajaa! (vaikka lahjan varsinainen saaja ei vielä ymmärtänyt lahjan päälle juuri ollenkaan, sai peitto kuitenkin positiivisen vastaanoton lapsen vanhemmilta)

Vauvapeitto on juuri sopivan kokoinen vaunuihin lämmikkeeksi laitettavaksi!

Lähikuva konttineuleesta ja resorista.

Junasukat päätin tehdä kyläilylahjaksi ja niiden tekemiseen meni kolmatta päivää. Olen tehnyt junasukkia lahjaksi esim äitiyslomalle jääville työkavereilleni ja poikkeuksetta sukat ovat saaneet hyvän vastaanoton. Ne ovat niin nopeat tehdä ja ilmeisesti käytössä verrattomat, kun niitä on vaikea potkia pois jaloista. Koosta en ole kovin varma, vastasyntyneen jalka kun on niin tavattoman pieni, ettei sitä lapseton oikein käsitä. Valmistuneiden sukkien jalkapohjan pituus on 12 cm, eli kokotaulukon mukaan 6-12 kk ikäiselle lapselle. Ehkä kokeilen seuraavaksi hieman pienemmällä silmukkamäärällä.  Ensimmäistä kertaa päätin kokeilla jalkapohjaan sydänkuvioita, saa nähdä toimivatko ne käytännössä vai ovatko ne vain hauska konsepti.

Junasukkien ohjeen olen kursinut kasaan eri lähteistä (esim täältä ja täältä). Junasukan tarinan voit käydä lukemassa täältä. Tässä ohje jota olen itse noudattanut

JUNASUKAT (sukan pituus kantapäästä kärkeen 12 cm)

Puikot: 2,75
Lanka: yksivärinen Nalle

Varsi on hyvällä mallilla! Ensimmäiset haitarit tehty ja
väliresori puolessa välissä.

Langan menekki: 41g

Varsi
Luo kaksinkertaisilla puikoilla 40 silmukkaa ja jaa ne tasan neljälle puikolle. Rivivaihdoin kohdan häivyttämiseksi vaihda ensimmäisen ja viimeisen silmukan paikkaa, ja piilota häntä ensimmäiseen kerrokseen. Merkitse ensimmäisen ja neljännen puikon vaihtumiskohtaa esim hakaneulalla, paperiliittimellä tai muulla tavalla, jotta pysyt kärryllä kerrosten vaihtumisesta.

Neulo 12 kerrosta *2o, 2n* joustinneuletta.
Neulo *4 kerrosta nurin, 4 kerrosta oikein, 4 kerrosta nurin ja 12 kerrosta *2o, 2n*. Toista edellinen uudestaan.

Kantapää
Neulo ensimmäisen puikon silmukat neljännelle puikolle. Jatka näillä silmukoilla vahvistetun kantapään tekemistä ja jätä muut silmukat odottamaan vuoroaan. Käännä työ. I) Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta ja neulo loput silmukat nurin. Käännä työ. II) *Nosta 1s neulomatta, neulo 1 silmukka oikein* - jatka tätä puikon loppuun. Jatka näitä kahta kerrosta vielä 5 kertaa eli 10 kerrosta.

Valmiit junasukat. Pohjassa näkyy värilliset sydämet

Neulo vielä kerros nurjaa. Aloita kantapään kavennukset ja jatka vahvennettua neuletta. Neulo oikeaa kunnes jäljellä on 8 silmukkaa. Tee ylivetokavennus ja käänny. Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta ja neulo neljä nurin. Kavenna kaksi nurin yhteen. Käänny. Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo neljä ja tee ylivetokavennus. Käänny. Jatka samaan tapaan, että keskimmäiset silmukat pysyvät samoina ja reunan silmukat yksi kerrallaan vähenevät. Lopulta jäljellä on vain keskellä olevat 6 silmukkaa. Tee vielä nurja kerros.

Poimi kantalapun vasemmasta reunasta 10+1 silmukkaa kantalapun ja puikon II välistä. Neulo ne takasyrjästään kiertäen samalle puikolle, jolla kantapään silmukat ovat. Neulo puikot II ja III nurin. Poimi kantalapun oikeasta reunasta 10+1 s vapaalle puikolle ja neulo ne kiertäen oikein. Neulo seuraavalta puikolta vielä 3 silmukkaa.

Jalkapohja
Aloita uusi kerros, neulo I puikko oikein ja sen lopussa kaksi viimeistä silmukkaa oikein yhteen. Neulo puikot II ja III nurjaa. Tee puikon IV alussa ylivetokavennus, jatka oikeaa puikon loppuun. Nyt kaikilla puikoilla on taas 10 silmukkaa. Neulo puikoilla I ja IV sileää, ja jos haluat tehdä sydämen jalan pohjaan, seuraa kuvan mallia. Itse aloitin sydämen teon yhdeksänneltä riviltä, mutta sen olisi voinut aloittaa jo aikaisemminkin. Tekemäni sydän on 10 riviä korkea, joten se tuli valmiiksi juuri ennen kärkikavennusten aloitusta. Jatka puikoilla II ja III oikean ja nurjan raidoitusta neljän kerroksen jaksoissa (jätä nyt joustinneule pois) kunnes nurjia "haitareita" on 3 eli yhteensä 20 kerroksen ajan.

Pohjan sydämet harmaalla ja valkoisena.

Kärkikavennukset
Tein näihin sukkiin nauhakavennuksen, eli I ja III puikon puikon lopussa neulo 2o yhteen. Puikon II alussa neulo yksi oikein, sen jälkeen ylivetokavennus. Puikon III lopussa, kun jäljellä on 3 silmukkaa, neulo 2 oikein yhteen ja neulo viimeinen silmukka oikein. IV puikon alussa tee ylivetokavennus ja jatka sileää puikon loppuun.

Jatka kavennuksia joka kerroksella kunnes jäljellä on 8 silmukkaa. Katkaise lanka, vedä se läpi jäljellä olevista silmukoista ja päättele. Päättele myös muut langanpätkät esim sydämen kohdalta.

Kuvassa muuten kirjanpito, jota käytän eri kerrosten laskemiseen - tekeekö kukaan samoin? Vai millä pysytte kärryillä siitä, kuinka monta kerrosta on tehty? Kuten kuvasta näkyy, ei ensimmäinen sukka syntynyt ihan ensimmäisellä yrittämällä. Yritin ensin tehdä joustinresorista kolmiväristä, mutta totesin, että se ei tule toimimaan. Purin siis työn ja aloitin yksivärisenä uudestaan. Sommittelin myös pohjaan tulleen sydämen samalle sivulle. Sekään ei mennyt kerralla nappiin vaan yrityksen ja erehdyksen kautta löytyi oikean kokoinen ja muotoinen sydän. Käsitöissä hienoa on se, että pystyy jatkuvasti kehittymään ja myös kehittelemään yrityksen ja erehdyksen kautta (itselle - tokko olen ensimmäinen, joka on sydämen kirjoneuleena jonnekin neulonut :) ) uusia juttuja!

Kirjanpito ja sydämen kaavakuva. Ei se aina mene kerralla nappiin, mutta neuletöiden purkaminen on mielestäni huomattavasti vähemmän turhauttavaa kuin nypläystyön tai ompelutyön purkaminen!

Vielä viimeinen kuva vauvapeitosta ja sukista yhdessä :)