Kyläilylahja vastasyntyneelle: junasukat ja "junatumput" (versio 1)

Kävimme tervehtimässä viikon ikäistä uutta, pienen pientä sukulaista ja mitäs muutakaan voisin viedä lahjaksi kuin junasukat. Päätin vielä neuloa yhteensopivat tumput, joille annoin nimeksi junatumput versio 1. Lisäksi virkkasin parit pienet kukkaset koristamaan sukkia. Väreinä ovat hempeä vaaleanpunainen ja valkoinen, ja lankana Dropsin baby merino.

Junasukat ja junatumppujen ensimmäinen versio Dropsin baby merino -langasta

JUNASUKAT

Junasukan pituus venyttämättä on noin 9 cm ja mahtuu vastasyntyneelle ehkä 2-4 kuukautta jalan kasvuvauhdista riippuen. Sukat tein kuten tässä aikaisemmassa postauksessani, kerron tässä kuitenkin tiivistetysti tärkeimmät tiedot.

Puikot 2,5 ja silmukoita 32 jaettuna neljälle puikolle. *1o, 1n resorin korkeus on 9 riviä, sitten 3+3+3 riviä nurin, oikein ja nurin*. Toistetaan edellinen, minkä jälkeen neulotaan vielä yksi 9 rivin korkuinen resori ennen kantapään aloittamista. Olen itse tehnyt lähinnä sileitä kantapäitä, koska en pidä vahvistettujen ulkonäöstä, enkä oikeastaan niiden neulomisestakaan. Kantalapulla on korkeutta 12 riviä (+nurja) ja silmukoita oli 5+6+5. Noukin kantalapun sivusta 8 silmukkaa etureunastaan, joten kavennettavaa ensimmäisen puikon lopussa ja neljännen alussa oli kolme silmukkaa. Kavensin silmukat pois joka toisella kerroksella, minkä jälkeen jatkoin sileää ensimmäisellä ja neljännellä puikolla. Toinen ja kolmas puikko jatkavat 3+3+3 riviä nurin, oikein ja nurin. Jalkapöydälle mahtuu tässä koossa neljä nurjaa haitaria. Kantapään jälkeen neuloin yhteensä 22 kerrosta ennen kärkikavennusten aloittamista. Kavennukset tein leveänä nauhakavennuksena joka kerroksella.

KUKKASET

Päätin koristaa sukkia pienillä virkatuilla kukkasilla, mutten löytänyt yhtään juuri sopivaa ohjetta netistä. Löysin paljon kauniita, upeita, koristeellisia ja monimutkaisia ohjeita, mutta oikeastaan kaipasin vain peruskukan ohjetta. Kaipailemani kaltaisen ohjeen olen nähnyt jossain aikaisemmin, ja sitä muistelemalla tein nyt kokeillen seuraavanlaisen version.

Työn alla yksinkertainen virkattu kukka kiinteistä silmukoista ja pylväistä

Käytin koukkua nro 2,5/2 (en muista enää kumpi se on kun kokomerkintä on käytössä hinkkaantunut pois) ja lankana samaa Drops baby merinoa, jota käytin sukkiin. Aloitin kukan keskustasta, tein lankalenkkiin 5 kiinteää silmukkaa ja kiinnitin lenkiksi piilosilmukalla. Toisella kierroksella virkkasin jokaiseen kiinteään silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa (yht. 10) ja kiinnitin piilosilmukalla. Vaihdoin tässä vaiheessa väriä, koska siirryin terälehtiin, mutta keskustastahan voisi tehdä vielä suuremman, mikäli haluaisi tehdä suuremman kukan. Silloin ehkä virkkaisin taas jokaiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa, jolloin seuraavalla kerroksella olisi 20 kiinteää silmukkaa. Joka tapauksessa rivin sulkeva piilosilmukka kannattaa tehdä jo uudella värillä terälehtiin siirtyessä. Virkkasin kolme ketjusilmukkaa, joiden jälkeen tein kolme pylvästä samaan silmukkaan, josta ketjusilmukkalenkki lähtee. Tämän jälkeen terälehti sulkeutuu kolmella ketjusilmukalla, jotka kiinnitetään piilosilmukalla aloituksesta seuraavaan kiinteään silmukkaan. Ensimmäinen terälehti on nyt valmis. Seuraavaa terälehteä varten siirrytään taas piilosilmukalla seuraavaan kiinteään silmukkaan, johon virkataan kolme ketjusilmukkaa. Näin toimien kukkaan pitäisi tulla 5 terälehteä, mutta ainakin yhteen tekemääni kukkaan tuli 6 terälehteä, mikä tarkoittanee sitä, etten aina muistanut siirtyä piilosilmukoilla eteenpäin. Eipä tuo ole menoa haitannut!  Kiinnitin kukat käsin sukkien sivulle ja etupuolelle.

JUNATUMPUT VERSIO 1

Sukat tarvitsivat kaverikseen tumput, ja halusin pitäytyä tässä hyvin paikallaan pysyvien junasukkien teemassa. Aloitin samalla tavalla kuin junasukat, eli 9 riviä 1o, 1n resoria, sen jälkeen haitareita, joita tein kaksinkertaisen määrän, eli 2x 3+3+3+ nurin, oikein ja nurin. Nurjia haitareita tuli siis neljä. Sen jälkeen neuloin 20 riviä 1o, 1n resoria ja lopuksi kavensin neulomalla kaikki silmukat kaksi oikein yhteen muutaman kerroksen ajan. Kun puikoilla oli 8 silmukkaa, katkaisin langan, vedin sen jäljellä olevien silmukoiden läpi ja päättelin tumput. Voilá! Eiväthän ne kovin kauniit ole, mutta jos ne eivät vilkkaasti käsiään heiluttelevan lapsen käsissä pysy niin sitten ei pysy mikään! Nimesin nämä versio ykköseksi, koska olin aluksi ajatellut tehdä hieman erilaiset, mutta olisin kaivannut ihan hieman lisää aikaa niiden mallin kokeilemiseen ja hahmottamiseen. Seuraavaksi syntyvä vauva saa olla junatumppujen versio 2 koekäyttäjä :)

Junatumppujen ensimmäinen versio

Yhden kerän lankapussukka virkkaukseen tai neulomiseen

Olen syksyn mittaan ihastellut eri käsityöryhmissä hienoja lankapussukoita, joissa mukana kulkee lankakerän lisäksi muuta pikkutavaraa. Ajattelin ratkaista syksyisen ompelujumini pienellä ja yksinkertaisella yhden illan pikatikillä, mutta nälkä kasvoi syödessä ajatellessani mitä kaikkea kivaa pientä lankapussukkaan voisi lisätä. Lisäsin koristeeksi applikoimalla lankakerät molemmille puolille sekä kokeellisen langanohjaimen. Aikaa meni lopulta pari päivää. Rahallinen panostus oli melko minimaalinen, sillä vinonauhaa (0,8 €) lukuun ottamatta kaikki tarvikkeet löytyivät kangasvarastoistani.

Lankapussukka pysyy vähän liikkuvammankin henkilön mukana. Olen itse todennut tämän erittäin käteväksi automatkoille, koska aikaisemmin lankakerä pyöri jossain epämääräisessä muovipussissa jalkatilassa. 

Ideani lähti pilkullisesta kankaasta, josta keväällä tein veljeni vaimon pyynnöstä vauvapesän. Sitä oli juuri sopivan kokoinen palanen pientä pussukkaa varten ja kaavojen hahmottelu alkoi jäljellä olevan kankaan mittauksella. Roikotin myös mittanauhaa käsivarrestani arvioidakseni kuinka suuri suuaukko pussukkaan tulisi tehdä ja pähkäilyjeni jälkeen olin saanut aikaiseksi kuvassa näkyvän kaavan, jonka korkeus oli 32 cm, leveys 25 cm, pussiosan korkeus 17 cm ja kantohihnan leveys 8 cm. Pyöreät kaaret piirsin Kartio-lasin reunaa pitkin. Jälkikäteen ajatellen, ihan hiukan syvempi pussukka olisi ollut hyvä, mutta kun ei ole kangasta niin ei ole kangasta. Pussukkaan mahtuu hyvin yksi kerä pyörimään, ja mikäli työ ei ole kokoluokkaa suuri, myös työ matkustaa pussukassa.

Tein pussukan toisesta sivustaan taitteella, koska mielessäni oli ovela suunnitelma langanohjainta varten! Päädyin lopulta toteuttamaan sen eri tavalla, joten pussukan olisi hyvin voinut leikata ilman taitetta.

Vuoritin lankapussukan valkoisella puuvillakankaalla ja tässä vaiheessa sain idean tehdä pussukan sivuihin jotkin kivat koristeet. Etsin netistä piirrettyjä kuvia erilaisista lankakeristä ja hahmottelin lyijykynällä vuorin puolelle taideteokseni. Aikomukseni oli aluksi vain tikata siksakilla ääriviivat, mutta kangasvarastoista löytyi juuri sopivan värisiä satiinikankaan palasia, jotta voisin applikoida niistä lankakerät. Toiselle puolelle tein virkkuukoukun ja pitkulaisen kerän, toiselle puolelle puikot ja pyöreän kerän. Tajusin myös, että pelkkien ääriviivojen siksakkaaminen toimisi vain yksivärisen kankaan päällä, kun taas pilkullinen pohjakankaani häivyttäisi osan kovasta työstäni.

Virkkaukseen koukku ja pitkulainen lankakerä (en millään näemmä malttanut silittää vuorikankaita...)

Koska lyijykynämerkinnät olivat nurjalla puolella, jouduin aluksi ompelemaan saumojen päältä pitkällä tikillä, jotta pystyisin tikkaamaan päälipuolelta. Aloitin applikoinnit koukuista, koska ne ovat lankakerän alla. Sen jälkeen jatkoin lankakerien parissa, ensin pitkällä tikillä ääriviivat hahmottaen, sen jälkeen oikealta puolelta applikoiden. Pyrin siihen, että jokaisen siksaksauman pää jää toisen sauman alle, joten applikoin ensin ns. alemmat langat ja vasta lopuksi päältä kulkevat pitkät saumat. Ja lopulta tietysti kerän ympäri, jolloin myös puikkojen/koukun saumojen päät jäivät piiloon.

Satiinikangas kiinnittyi samalla kun ompelin nurjalta puolelta paikat applikoinneille. Kaksipuoleinen liimakangas oli loppu, mutta tavallista oli, ja hyvin onnistui. 

Seurasin aikaisempia ompeleita oikealta puolelta tikatessani.

Applikointien lopputuloksesta tuli parempi kuin uskalsin toivoa! 

Jopa niin hyvä, että lankapussiahan voisi käyttää myös nurinpäin, kunhan pohjan sauman ompelee pussiin.

Pohjien ompeleminen pussiin erikseen oli jo hieman haastavampi tapaus, koska applikoinnit olivat paikoin lähellä reunaa. Ompelin myös hihnan päät toisiinsa, ja kanttasin molemmat suuaukot vinonauhalla. Olin varsin tyytyväinen pussukan ulkonäköön ja onnistumiseen, mutta vielä en voinut työtäni julistaa valmiiksi, koska olin saanut hassun idean, että reunaan pitäisi ommella langanohjain! Aikomukseni oli tehdä tuohon taitteella leikattuun reunaan kaksi napenläpeä, jotka ovat toisesta päästään auki. Tähän reunaan sitten laittaisin napin ja silmun. Kanttauksen jälkeen kuitenkin tulin toisiin ajatuksiin kun napinläven tekeminen jo kantattuun reunaan ennusteli katastrofia. Joten keksin, että miksi ylipäätään tehdä sitä napinläpeä kun pelkkä tamppi ja nappi riittäisi? Vinonauhasta ylijäänyt kaksinkertainen pala sai reunatikkaukset ja napinlävet, ja ompelin sen sivusaumaan. Napit ompelin käsin paikalleen.

Ideoimani langanohjain lankapussukalle. Toisella puolella säilytän tällä hetkellä kerrosmerkkejä.

Alustavan kokeiluni pohjalta langanohjain tosiaan toimii! Parhaiten kylläkin silloin kun kerä alkaa olla sen verran loppu, että se nykäistessä muuten pompahtaisi syliin. Täyteen lankakerään langanohjaimella ei tunnu olevan vaikutusta, tai pikemminkin haittaa sen liikettä. Syvempi pussi olisi tässä varmasti avainsana. Kehitettävää siis jäi! Mikäli en olisi tehnyt kirjailuja sivuille, olisin ehkä tehnyt pikkutaskut esim saksille, kerrosmerkeille yms. Ehkä seuraavaan versioon? :)

Valmis lankapussukka molemmilta puolilta. Olen supertyytyväinen lopputulokseen!

Lankapussukkaa voisi hyvin käyttää myös nurja puoli ulospäin, mikäli ei langanohjaimia tule käyttäneeksi. 

Historiallisen korsetin ompelukurssilla

Olin alkukesästä Vaasaopiston järjestämällä viikon mittaisella historiallisen korsetin ompelukurssilla. Olen aikaisemmin ommellut useampia  juhlapukukorsetteja eri käsityölehtien ohjeilla, ja ne ovat kaikki olleet samantyylisiä: takaa nyöritettyjä, vuoritettuja, luilla tai rigilenellä tuettuja, ja jossa päälikangas ja vuorikangas muotokaitaleineen ovat ommeltu pussiin, jotta korsetti on myös sisäpuolelta siistinnäköinen. Historiallisen korsetin teko oli hyvin erilainen kokemus, josta päällimmäisenä jäi mieleen moninkertaiset sovitukset ja riittävien saumavarojen jättämisen tärkeys. Suurin osa kurssilaisista (minäkin) valitsi mallikseen 1800-luvun "burleski"-korsetin (aikakaudella oli varmasti jokin nimikin, mutta puhuimme korsetista aina burleskina, joten muu nimitys on unohtunut). Tein takaa nyöritettävän version, mutta jotkut laittoivat myös plansetin eteen. Plansetit saimme pikalähetyksenä Belle Modestesta Helsingistä. Kankaat ostin Eurokankaasta  - päälikangas pakalta ja pellavakangas oli onnellinen löytö palalaarista. Jäi vuorimateriaalia vielä toiseenkin korsettiin!

Historiallisen 1800-luvun mallin mukaan ommeltu pellavalla vuorattu ja takaa nyöritetty korsetti tuli valmiiksi kesällä. Päälikangas on polyesteriä ja vuorikangas pellavaa.

Kurssin vetäjä oli toiminut yli 30 vuotta teatterin puvustamossa eri aikakauden korsetteja ja rooliasuja ommellen. Hänellä oli valtavasti tietotaitoa korsettien ompelusta ja sovittamisesta, ja jokaisen korsetti sovitettiin omalle vartalolle sopivaksi. Työ alkoi tietenkin mittojen ottamisella, kaavojen piirtämisellä ja sovitusmallin teolla. Sovitusta varten kappaleet ommeltiin yhteen saumavarojen päästä, ja sovituksessa katsottiin, että takakappaleiden ja takasivukappaleiden sauma asettuu rintaliivien sankojen kohdalle, sivusauma todella on vartalon sivussa ja etukappaleen ja etusivukappaleen sauma asettuu rinnan korkeimmasta kohdasta ihan hiukan kainalon suuntaan. Ylimääräinen kangas poistettiin sovituksen jälkeen.

Korsetti rakentui taitteella leikastusta etukappaleesta ja neljästä kaksinkertaisesta kankaasta leikatusta kappaleesta. Sovitusmalliin olen piirtänyt peruskaavan ääriviivat sovitusta varten.

Sovitusmalli ommeltiin, purettiin ja muokattiin moneen kertaan. Jokaisen muutoksen jälkeen ylimääräinen kangas leikattiin pois ja sovitettiin vielä kertaalleen. Saumat silitettiin aina auki sovitusta varten.

Kun sovitusmalli oli todettu sopivaksi, purettiin osat toisistaan ja aseteltiin ne pellavakankaalle. Kappaleissa oli valmiina saumanvarat ja langansuuntaa osoittavat merkit olivat pääosin tallella, joten vuorikankaan leikkaaminen sujui helposti. Seuraava vaihe onkin rigilenen ompelu vuorikankaaseen. Opettajan osoittamiin kohtiin (langan suuntaisesti) leikattiin kappaletta hieman lyhyempi pätkä rigileneä, joka ommeltiin molemmista sivuista ja toisesta päästään vuorikankaaseen (fiksu olisi ommellut U:n muotoon alhaalta ylös, sivulle ja takaisin alas, mutta minäpä aloitin ylhäältä, joten jouduin myöhemmässä vaiheessa purkamaan alaosia, jotta sain luita sovitettua rigilenekujiin). Rigileneä taisi mennä noin neljä metriä.

Rigilene ommeltiin pellavakankaaseen opettajan osoittamiin kohtiin. Rigilene leikataan pyöreältä rullalta, joten se vetää kappaleet kaarelle. Silityksessä palat kuitenkin oikenivat.

Etu- ja takakappaleisiin ommeltiin enemmän rigilenejä kuin sivuille. Koska osaan rigilenekujista pujotetaan myöhemmin teräs- tai spiraaliluita, kannattaa rigilenen ompelussa pitää silmällä kujan leveyttä. Luut pujotetaan kujiin alapuolelta, joten kujan alapää kannattaa jättää auki.

Päälikangas leikattiin pellavakappaleita kaavoina käyttäen. Päälikangasta olin ostanut yhden metrin, joka riitti hyvin eikä suuria hukkapaloja juuri tullut. Langansuuntamerkkini olivat tähän mennessä jo kadonneet, mutta onneksi rigilenejä pystyi käyttämään apuna, koska ne oli ommeltu langansuunnan mukaan. Vuorikangas ja päälikangas tikattiin toisiinsa rigilenekujien tikkauksia seuraten. Ompelin myös jokaisessa palassa päälikankaan ja vuorin yhteen sivusaumoistaan pitkällä siksakilla.

Korsetin päälikangas leikattiin vuorikangaspalasten avulla. Näissä langansuunnan etsiminen olikin jo asteen vaikeampaa kuin vuorikankaan leikkaamisessa, mutta onneksi lopulta muistin, että rigilenet on ommeltu langansuuntaisesti.

Päälikangas ja vuorikangas tikattiin toisiinsa rigilenekujia pitkin. Jokaisen kappaleen päälikangas ja vuorikangas ommeltiin yhteen pitkällä siksakilla sivusaumoistaan. Tämä estää rispaantumista ja kappaleet on myös helpompi yhdistää toisiinsa.

Nyt päästiin vihdoin kokoamaan korsettia! Kappaleet ommeltiin toisiinsa, saumat silitettiin auki ja vuorossa oli taas sovitus. Sivusaumoista sain kaventaa pari senttiä ja kupin yläosaa muotoiltiin paremmin istuvaksi. Kuvassa opettajan laittamat nuppineulat, joiden mukaan ompelin uudet saumat. Uusien saumojen ompelun jälkeen tietysti vielä sovitettiin korsetin istuvuutta. Samalla opettaja leikkasi pyynnöstäni etukappaleeseen sydämen muotoisen kaaren ja muotoili muutenkin ylä- ja alareunoja, koska kankaiden leikkauksessa kappaleiden ylä- ja alareunaan oli jätetty runsaat saumavarat. Yläreunan linjaa pudotettiin hieman kainalon kohdalta paremmin istuvaksi ja alareunaa lyhennettiin sopivan mittaiseksi. Korsetti ulottuu itselläni alalantiolle.

Ensimmäisessä varsinaisessa korsetin sovituksessa tuli muutoksia vielä kupin yläosaan ja sivusaumoihin. Tässä vaiheessa on hyvä olla poistettavaa kangasta sen sijaan, että pitäisi jollain konstilla saada sitä lisää.

Koska työn valmistuessa sivusaumat ommellaan viimeisenä, sain vielä yhden kerran ratkoa sivusaumat. Kanttasin kaikkien kolmen kappaleen yläreunat satiininauhalla, minkä jälkeen pujottelin tukiluita rigilenekujiin. Eteen ja sivuille pujotettiin rigilenekujiin yhteensä viisi spiraaliluuta. Takaa keskeltä taitettiin runsas 4 cm ja reunaan ommeltiin sentin päähän toisistaan kaksi kujaa teräsluita varten. Näin monella tukiluilla luulisi jo vyötärön pysyvän paikallaan :) Tikkasin kujat luiden alapuolelta kiinni ja kanttasin alareunat satiininauhalla. Lopulta sain ommeltua sivusaumat, joiden ompeleminen viimeisenä on melko hyvä ratkaisu, jos haluaa myöhemmin vähällä ratkomisella muuttaa korsetin kokoa. Etenkin teatterimaailmassa tämä kuulostaa järkevältä.

Sain koottua korsetin kurssin tunneilla, mutta viimeistelyt jäivät kotitehtäväksi. Tein taakse teräsluun mittaisen "liehukkeen", joka näkyy nyörityksen takaa, jos takakappaleiden väliin on jätetty hajurako. Monet halusivat tehdä nyöritysreiät käsin (jääpiikin näköisellä työkalulla tehtiin ensin reikä, joka reunustettiin hieman paksummalla langalla), mutta mielestäni ainakin omaan korsettiini sopivat sirkkarenkaat ihan yhtä hyvin. Ostin Prymin hopeanvärisiä 4 mm sirkkoja, joiden välisen etäisyyden määritteli teräsluun pituus ja sirkkojen määrä (8 kpl per puoli). Lyhyiden laskutoimitusten jälkeen sirkkojen väliseksi etäisyydeksi tuli 4 cm. Tein reiät Prymin rei'ityspihdeillä ja paukuttelin sirkat paikalleen vasaralla. Sirkkarenkaatkin ulottuvat vain teräsluun alapäähän asti.

Nyöritykseen liittyen sain kuulla opettajalta, että autenttisessa historiallisessa korsetissa nyöritys toteutettiin eri tavalla kuin nykyisissä pukukorseteissa. Toisen takakappaleen yläreunaan tehtiin allekkain kaksi nyöritysreikää, joihin nyöri sidottiin kiinni. Nyörin pää pujoteltiin kummallakin puolella siksakkia tehden alas asti ja kiristettiin. Nykyisissä korseteissahan nyöritys yleensä alkaa ylhäältä keskeltä nyöriä ja nyörien päät kulkevat ristikkäin puolelta toiselle kunnes ne kohtaavat alhaalla.

Lähes valmiina! Rei'ityspihdit ovat todella kätevät ja säästävät myös hermoja. Sirkat paukutin vanhanaikaisesti vasaralla, koska en osannut taas pitkän ajan jälkeen käyttää sirkkapihtejäni (jälkeenpäin oli tosi blondi olo kun tajusin, miksi sirkat vääntyivät pihdeillä puristettaessa...)

Sitten ei muuta kun nyörit paikalleen ja valmiin työn ihastelua! Koska ajattelen käyttäväni tätä korsettia juhlissa, ostin nyöritystä varten kapeaa hopeista satiininauhaa ja tein nyörityksen kaksinkertaisena. Mikäli tulee tarve niin nyörityksen voi helposti vaihtaa johonkin jykevämpään naruun. Tämän korsetin teko oli kyllä hieno kokemus ja erityisen mukavaksi sen tekivät mukava opettaja ja kanssakurssilaiset. Loppuun vielä muutama kuva valmiista korsetistani!

Valmis työ edestä. Onnistuin hyvin sydämen muodon ja nipukan kanttauksissa.

Valmis korsetti takaa päin. Tässä näkyy myös "liehuke" nyörityksen takana

Lähikuva nyörityksestä. Mielestäni hopeinen väri sopii hyvin pohjakankaaseen. Juuri sopivan väristä satiininauhaa ei löytynyt, mutta tämä on hyvä.

Etukappaleen nipukka. Nipukoita alettiin ilmeisesti tehdä korsetteihin, koska tanssiparin oli helppo ottaa siitä kiinni ja nostaa nainen siitä ilmaan. Kaikkea sitä oppiikin!

Arkistojen aarteita

Ajattelin ottaa kevyen laskun syksyyn kaivamalla esiin vanhoja käsitöitä tai kuvia tehdyistä lahjoista. Niitä löytyikin melko paljon, jopa ihan esikoulu/ala-aste akselilta noin kymmenen vuotta sitten tehtyihin käsitöihin. Opiskeluaikana käsitöiden teossa oli paussi, ja tein vain muutamia juhlapukuja tai muita erityisiä ompelutöitä. Valmistumisen jälkeen alkoivat käsityöt jälleen kiinnostaa ja aikaakin oli kun ei jatkuvasti tarvinnut potea huonoa omatuntoa siitä, ettei juuri sillä hetkellä opiskele tenttiä varten. Etenkin ensimmäisen siskon lapsen synnyttyä aloin katsella käsityölehtiä ihan uudella tavalla ja aloin tehdä enemmän neuletöitä, kun siihen asti olin painottunut enemmän ompelutöihin.

En ole lajitellut tai sommitellut töitä mihinkään ryhmiin vaan kirjoittelen näistä sitä mukaa kun mieleni tekee. Sekaisin keskenään on pääasiassa ompelutöitä, savitöitä, neuletöitä ja puutöitä. Löytyypä joukosta myös yksi ristipistotyökin! Nuorempana olen näemmä hyvin ennakkoluulottomasti tarttunut kaikenlaisiin käsitöihin.

Aloitetaan täysin sattumanvaraisesti uunikintaista! Pukuompelulinjalla (v. 2005) teimme myyntiin patalappuja ja -kintaita, joiden kaavoilla tein useammatkin lahjaksi antamani setit. Tuolloin sai vielä kunnollista ja lämpöä hyvin eristävää huopaa, eikä nykyisin kaupoista saatava huopa taida olla ominaisuuksiltaan vastaavaa. Oikeastaan tarkemmin ajateltuna taisin tästä syystä lopettaa patalappujen tekemisen.

Veljelle joululahjaksi tein humoristisen patakinnassetin Aku Ankka -kankaasta. Ovat edelleen kymmenen vuoden jälkeen käytössä ja näyttivät kestäneen aikaa ja kulutusta oikein mainiosti.

Pääkalloista pitävälle ystävälleni tein muistaakseni syntymäpäivälahjaksi pääkallokintaat. Pääkallot applikoitu.

Yhtenä jouluna parisen vuotta sitten (taisi olla 2013) innostuin villasukkien neulomisesta. Silloin sai koko siskon perhe villasukat - kummallekin lapselle omansa, ja myös yhdet kantapäättömät sukat, joita todennäköisesti pidettiin enemmän lapasina. Ilahdutin veljeäni mustilla villasukilla ja hänen avokkiaan punaisilla. Parhaalle ystävälleni annoin nuo keltaiset perussukat. Perussukat ovat seiskaveikkaa ja nuo kaksi alimmaista ovat Nalle kukkaketoa (olivat jääneet yli siskontytölle tekemästäni vauvapeitosta)

Ensimmäisen villasukkatehtailun jälkeen olivat kädet kipeinä, mutta tulipa opittua perusvillasukan teko kertaheitolla!

Mökiltä löytyi tällainen koulussa tehty aarre! Ala-asteella ommeltiin jokaiselle kovan koulutuolin perseenlämmitin ja kirjailtiin siihen oma nimi. Oma nimeni (Kristiina) oli liian pitkä, joten käytin jo tuolloin vakiintunutta lempinimeäni Kiku. Ikäisekseen se on hyvässä kunnossa, ja applikointi on oikeastaan aika hyvinkin onnistunut, kun miettii minkä ikäinen olen ollut. Tämän löytyminen aiheutti aitoa iloa ja naurunpyrskähdyksiä :)

Muutoin tuolinpäällyste oli hyvässä kunnossa, mutta alkuperäiset kiinnitysnauhat olivat sen verran hapertuneita, että jouduin ne vaihtamaan ennen kuin sain otettua tämän käyttöön. Siippa ainakin tietää mihin ei ole lupaa takapuoltaan istuttaa :)

Toinen koulukäsityö, joka putkahti hiljattain esille, on luistinkassi! Kaikillahan sellainen oli, ja me teimme taas koko luokka itse omamme. Painoimme nimikirjaimet puuvillakankaalle, jonka ompelimme sitten kassiin kiinni. Sitä en tiedä miksi olen päättänyt ommella nimikirjaimet vinoon. Erikoisuuden tavoittelua? Työn jälki ei ole niin kovin kehittynyttä vielä, tämä on siis todennäköisesti vanhempi kuin ylempänä oleva perseenlämmitin.

Luistelu on ehkä eniten inhoamani koululiikuntalaji (muistan tarkalleen sen tapauksenkin, jonka takia sain pysyvät henkiset traumat), mutta ehkä keksin tälle kassille vielä jotain muuta käyttöä. Onhan siinä jo nimikirjaimenikin valmiina!

Pukuompelukoulussa opin myös oikeaoppisen tyynyliinan ompelun eli niin, että sen saumat ommellaan pussiin. Tuona jouluna aika moni sai minulta tyynyliinan joululahjaksi, ja olin tuolloin kovin innostunut kangasmaaleista. Olin varsin ylpeä ideastani tehdä pariskunnille yhteiset tyynyliinat tuplaleveästä lakanakankaasta - olihan siinä tuplasti leveämpi maalauskangas odottamassa inspiraatiota!

Siskon ja hänen miehensä harrastus ei jääne epäselväksi!

Veljelleni tein varsinaisen unityynyn!

Ystäväni sai aforismin. Taisin puristaa kaiken luovan ideoinnin kahteen muuhun tyynyliinaan niin ei jäänyt paljoa ideoita tähän.

Tyynyliina, jota  muistelen lämmöllä. Ystäväni oli Etelä-Afrikassa vaihdossa ja hän kirjoitteli minulle pitkiä sähköposteja joka viikkoisista reissuistaan lähialueille. Kävin kaikki kirjeet läpi ja piirsin hänelle kartan paikoista, joissa hän oli käynyt.

Ystäväni uuteen asuntoon ompelin sisustustyynyjä hänen lempiväreillään. Mallit tein pääasiassa itse ja sisällä oli sellainen peruskokoinen pieni sisustustyyny. Siinä asunnossa kyllä pidettiin niin hyviä bileitä, ettei voi muuta kuin lämmöllä muistella...

Petroolin väriseen kankaaseen tein sydämen muotoisen aukon ja tikkasin siihen pinkin taustan.

Ompelin tyynyn etupuolen ympärille rusetin, jota oli hieman puffattu vanulevyllä kolmiuloitteisen vaikutuksen saavuttamiseksi.

Muiden tyynyjen ylijääneistä tilkuista ompelin vielä tällaisen tilkkutyynyn.

Toisin kuin muihin tyynyihin, tähän oli valmis ohje, jonka lähdettä en enää muista. Todennäköisesti se oli Suuri Käsityölehti noin 2005-2006 ajalta, mutten jaksa etsiä vahvistusta. Kankaaseen ommeltiin parin sentin välein puolen sentin levyisiä vekkejä, jotka sitten ommeltiin eri suuntiin auki aaltoilevaksi kuvioksi.

Mökillä ollessani sain harrastaa puutöitä melko vapaasti. Mökin alla oli valtavasti pieniä pätkiä rakentamisesta ylijäänyttä puutavaraa, jota sitten sahailin ja naulailin uuteen uskoon. Tässä Barbeilleni tekemä hieno hevosen vetämä valtaistuin. Tässä myös ensimmäinen yritykseni huonekalujen päällystämisestä. Muistan myös suunnitelleeni barbeilleni uimalauttaa, jossa olisi oluttölkeistä tehdyt ponttoonit alla, mutta tästä ei ole joko säilynyt jälkipolville mitään, tai sitten en koskaan rakentanut sitä. Nämä ajoittuvat noin 1996-1998 aikaan.

Barbeja ei enää ole jäljellä, mutta hevonen antaa mittakaavaa pyörien päällä liikkuvalle kulkupelille.

Barbit saivat myös ruokapöydän, jonka ääressä on tosin seisottava. 

Mökkirannassa oli myös hyvä saviesiintymä, josta innokkaasti muotoilin kaikkea. Savi oli tosin rakeista ja sisälsi kaikennäköistä pikkutavaraa kivistä näkinkenkiin. En kuitenkaan antanut sen haitata luomisenpuuskaani. Ikävä kyllä, hienot taideteokset kuitenkin sulivat aina kun sade kasteli ne. Pari kuitenkin jemmasin sisälle ja niin minulla on nyt kahvikuppi, tassi ja pari pikkukulhoa muistona.

Kahvikuppi ja tassi. En ole näitä raaskinut heittää pois, vaikka ovatkin hieman tavallista... taiteellisempia.

Jonkin sortin kulhoja, joita maalasin vesiväreillä.

Savitöistä puheen ollen! Tein joskus mummilleni savisen pupun, jonka mallina toimi siskoni pupu, Lissu. Tarkkaan en muista, milloin olen tämän tehnyt, mutta arvelisin taideteoksella olevan ikää 25 vuotta, eli ala-asteen ekoilla luokilla olisin tämän muovannut. Olen varsin iloisesti yllättynyt, että tämä on edelleen yhtenä palasena. Pupun naamalla on toki hieman jokerimaisia piirteitä, mutta kasvojen piirteethän ovat haastavia kuvattavia, jopa pupuillakin. Eikös?

Lissu on semmoinen kämmenen kokoinen ja muhkuraisesta turkistaan huolimatta varsin kiltti.

Olen suorastaan yllättynyt, että korvat eivät ole aikojen kuluessa haljenneet irti

Lissu oli huomattavasti kiltimpi ja ystävällisempi pupu kuin mitä taideteoksen ilme antaa ymmärtää.

Ahkera ompelija tarvitsee myös mukanaan kulkevan neulatyynyn! Teimme ala-asteella huovasta ja vanusta tällaiset kukan malliset neulatyynyt. Tämä lienee ensimmäisiä käsitöitäni koulussa, ja melko paljon se on kärsinytkin. Neulatyyny on edelleen käytössä, ja toisinaan olen harkinnut sen korjaamista, mutta toisaalta se tuntuisi hieman oudolta. Kyllä se vielä menee! Kuminauhan löystyessäkin olen vain hilannut sitä korkeammalle käsivarteeni, jotta se pysyy mukana menossa :)

On minulla muitakin neulatyynyjä, mutta tämä on niistä kaikkein käytetyin ja rakkain.

Kaikkihan ovat virkanneet tällaisen kolmion mallisen ketjusilmukoista muodostuvan hapsuhuivin? Niin minäkin! Vuosi on noin 2006 ja se kulki talvisin mukanani monta vuotta. Nykyään olen enemmän liilan kuin pinkin kannalla. Huivi saattaisi hyvinkin löytyä jostain vanhojen lapasten ja pipojen kassista.

Lankana seiskaveikka ja malli napattu todennäköisesti jostain ruokalehdestä :) 

Ompelin v. 2004 jouluna äidilleni ja anopilleni samanlaiset joululiinat tilkuista. Malli ja inspiraatio todennäköisesti jostain Suuren Käsityölehden mallista. Liina on noin 2 metriä pitkä ja ehkä 50 cm leveä. Pienemmät punaiset lumihiutaleet olen applikoinut päihin ja keskelle yhden ison. Valkoisten osien väliin tuli erilaisista punaisista tilkuista koottu välikappale. Kuvassa näkyy toinen puoli ja se on toisesta päästään vastaavanlainen kuin kuvassa. Vuoritin vielä vuorikankaalla koko liinan. En tiedä onko edelleen entisellä anopilla käytössä, mutta äidin luona sen näin joku aika sitten.

Joululiina pitkälle pöydälle. Minusta ei tullut suurta tilkkutöiden ystävää.

Samana jouluna tein tilkuista tähden mallisia koristetyynyjä isälle ja muistaakseni appiukolle (varmaksi en mene sanomaan kuitenkaan!). Keskellä on päällystetty nappi, joka kerää kankaan myös taustapuolelta keskelle. Hölmönä kuvasin tyynyn punaisella tuolilla, jotta siitä ei varmasti ota mitään selvää! Muistan ihan paniikissa kolunneeni kaikkia mahdollisia kauppoja samanhenkisten jouluisten tilkkujen löytämiseksi. Hyvä puoli oli, että jokaista kangasta riitti 30 cm!

Joulutyyny 2004

Ensimmäinen poikaystäväni oli vallan hulluna F1:seen ja erityisesti Ferrariin. Tein hänelle ristipistoin lahjaksi vuoden 2004 tietämillä kaksi Ferrari-aiheista tyynyä. Pienen tyynyn koko noin 30x40 cm ja isomman ehkä 60x40cm. Ristipistoala on selkeästi pienempi kun ompelin niihin leveät reunukset. Muistaakseni lahjan saaja oli varsin otettu näistä, ja toivottavasti ovat edelleenkin käytössä. Tein hänelle myös ison päiväpeiton (tilkkutyönä, kuinkas muutenkaan...), mutta siitä en ole tainnut muistaa ottaa kuvaa.

Ferrarin punaiset tyynyt tosifanille!

Tyynynpäälisistä innostuneena tein tämänkin koristepäällisen vuoden 2004 paikkeilla. Malli oli Suuresta Käsityölehdestä ja voi tuota applikointien määrää! Hieno siitä kuitenkin tuli, ja möllöttää edelleen sohvalla olohuoneessa. Punainen on hieman haalistunut, se on alkujaan samaa puuvillaa kuin Ferrarityynyissä. Koko noin 60x60 cm.

Punainen ja musta sopii edelleen hyvin yhteen, vaikka mitään muuta punaista ei olohuoneesta löydykään.

Viimeisenä kuva käsityöstä, jonka varmasti jokainen on kärsinyt koulussa: vohvelikankaan kirjominen! Yhtä pakollista kuin nokkahuilun soittaminen! Kirjailimme omat kädenjäljet pyyhkeeseen, joka on kulkenut mukanani muutosta toiseen. En tosin muista onko se koskaan riippunut kylppärissä, mutta nyt se on löytänyt uuden tehtävän nypläystyynyn päällisenä. Pistelen sen nuppineuloilla työn päälle niin ei pääse nypylät karkailemaan vaikka tyynyä hieman heiluttelisikin.

Vertailun vuoksi oman tassun nykyinen koko. 

Tällaisia vanhoja käsitöitä löytyi tällä kertaa ihmeteltäväksi! Seuraavalla kerralla vuorossa onkin taas ihan uusia käsitöitä! Olen touhunnut kesäloman aikana kaikenlaista ja kirjoitettavaa riittää, muistahan tulla taas myöhemmin lukemaan, ja jätä kernaasti kommenttikin!