Historiallisen korsetin ompelukurssilla

Olin alkukesästä Vaasaopiston järjestämällä viikon mittaisella historiallisen korsetin ompelukurssilla. Olen aikaisemmin ommellut useampia  juhlapukukorsetteja eri käsityölehtien ohjeilla, ja ne ovat kaikki olleet samantyylisiä: takaa nyöritettyjä, vuoritettuja, luilla tai rigilenellä tuettuja, ja jossa päälikangas ja vuorikangas muotokaitaleineen ovat ommeltu pussiin, jotta korsetti on myös sisäpuolelta siistinnäköinen. Historiallisen korsetin teko oli hyvin erilainen kokemus, josta päällimmäisenä jäi mieleen moninkertaiset sovitukset ja riittävien saumavarojen jättämisen tärkeys. Suurin osa kurssilaisista (minäkin) valitsi mallikseen 1800-luvun "burleski"-korsetin (aikakaudella oli varmasti jokin nimikin, mutta puhuimme korsetista aina burleskina, joten muu nimitys on unohtunut). Tein takaa nyöritettävän version, mutta jotkut laittoivat myös plansetin eteen. Plansetit saimme pikalähetyksenä Belle Modestesta Helsingistä. Kankaat ostin Eurokankaasta  - päälikangas pakalta ja pellavakangas oli onnellinen löytö palalaarista. Jäi vuorimateriaalia vielä toiseenkin korsettiin!

Historiallisen 1800-luvun mallin mukaan ommeltu pellavalla vuorattu ja takaa nyöritetty korsetti tuli valmiiksi kesällä. Päälikangas on polyesteriä ja vuorikangas pellavaa.

Kurssin vetäjä oli toiminut yli 30 vuotta teatterin puvustamossa eri aikakauden korsetteja ja rooliasuja ommellen. Hänellä oli valtavasti tietotaitoa korsettien ompelusta ja sovittamisesta, ja jokaisen korsetti sovitettiin omalle vartalolle sopivaksi. Työ alkoi tietenkin mittojen ottamisella, kaavojen piirtämisellä ja sovitusmallin teolla. Sovitusta varten kappaleet ommeltiin yhteen saumavarojen päästä, ja sovituksessa katsottiin, että takakappaleiden ja takasivukappaleiden sauma asettuu rintaliivien sankojen kohdalle, sivusauma todella on vartalon sivussa ja etukappaleen ja etusivukappaleen sauma asettuu rinnan korkeimmasta kohdasta ihan hiukan kainalon suuntaan. Ylimääräinen kangas poistettiin sovituksen jälkeen.

Korsetti rakentui taitteella leikastusta etukappaleesta ja neljästä kaksinkertaisesta kankaasta leikatusta kappaleesta. Sovitusmalliin olen piirtänyt peruskaavan ääriviivat sovitusta varten.

Sovitusmalli ommeltiin, purettiin ja muokattiin moneen kertaan. Jokaisen muutoksen jälkeen ylimääräinen kangas leikattiin pois ja sovitettiin vielä kertaalleen. Saumat silitettiin aina auki sovitusta varten.

Kun sovitusmalli oli todettu sopivaksi, purettiin osat toisistaan ja aseteltiin ne pellavakankaalle. Kappaleissa oli valmiina saumanvarat ja langansuuntaa osoittavat merkit olivat pääosin tallella, joten vuorikankaan leikkaaminen sujui helposti. Seuraava vaihe onkin rigilenen ompelu vuorikankaaseen. Opettajan osoittamiin kohtiin (langan suuntaisesti) leikattiin kappaletta hieman lyhyempi pätkä rigileneä, joka ommeltiin molemmista sivuista ja toisesta päästään vuorikankaaseen (fiksu olisi ommellut U:n muotoon alhaalta ylös, sivulle ja takaisin alas, mutta minäpä aloitin ylhäältä, joten jouduin myöhemmässä vaiheessa purkamaan alaosia, jotta sain luita sovitettua rigilenekujiin). Rigileneä taisi mennä noin neljä metriä.

Rigilene ommeltiin pellavakankaaseen opettajan osoittamiin kohtiin. Rigilene leikataan pyöreältä rullalta, joten se vetää kappaleet kaarelle. Silityksessä palat kuitenkin oikenivat.

Etu- ja takakappaleisiin ommeltiin enemmän rigilenejä kuin sivuille. Koska osaan rigilenekujista pujotetaan myöhemmin teräs- tai spiraaliluita, kannattaa rigilenen ompelussa pitää silmällä kujan leveyttä. Luut pujotetaan kujiin alapuolelta, joten kujan alapää kannattaa jättää auki.

Päälikangas leikattiin pellavakappaleita kaavoina käyttäen. Päälikangasta olin ostanut yhden metrin, joka riitti hyvin eikä suuria hukkapaloja juuri tullut. Langansuuntamerkkini olivat tähän mennessä jo kadonneet, mutta onneksi rigilenejä pystyi käyttämään apuna, koska ne oli ommeltu langansuunnan mukaan. Vuorikangas ja päälikangas tikattiin toisiinsa rigilenekujien tikkauksia seuraten. Ompelin myös jokaisessa palassa päälikankaan ja vuorin yhteen sivusaumoistaan pitkällä siksakilla.

Korsetin päälikangas leikattiin vuorikangaspalasten avulla. Näissä langansuunnan etsiminen olikin jo asteen vaikeampaa kuin vuorikankaan leikkaamisessa, mutta onneksi lopulta muistin, että rigilenet on ommeltu langansuuntaisesti.

Päälikangas ja vuorikangas tikattiin toisiinsa rigilenekujia pitkin. Jokaisen kappaleen päälikangas ja vuorikangas ommeltiin yhteen pitkällä siksakilla sivusaumoistaan. Tämä estää rispaantumista ja kappaleet on myös helpompi yhdistää toisiinsa.

Nyt päästiin vihdoin kokoamaan korsettia! Kappaleet ommeltiin toisiinsa, saumat silitettiin auki ja vuorossa oli taas sovitus. Sivusaumoista sain kaventaa pari senttiä ja kupin yläosaa muotoiltiin paremmin istuvaksi. Kuvassa opettajan laittamat nuppineulat, joiden mukaan ompelin uudet saumat. Uusien saumojen ompelun jälkeen tietysti vielä sovitettiin korsetin istuvuutta. Samalla opettaja leikkasi pyynnöstäni etukappaleeseen sydämen muotoisen kaaren ja muotoili muutenkin ylä- ja alareunoja, koska kankaiden leikkauksessa kappaleiden ylä- ja alareunaan oli jätetty runsaat saumavarat. Yläreunan linjaa pudotettiin hieman kainalon kohdalta paremmin istuvaksi ja alareunaa lyhennettiin sopivan mittaiseksi. Korsetti ulottuu itselläni alalantiolle.

Ensimmäisessä varsinaisessa korsetin sovituksessa tuli muutoksia vielä kupin yläosaan ja sivusaumoihin. Tässä vaiheessa on hyvä olla poistettavaa kangasta sen sijaan, että pitäisi jollain konstilla saada sitä lisää.

Koska työn valmistuessa sivusaumat ommellaan viimeisenä, sain vielä yhden kerran ratkoa sivusaumat. Kanttasin kaikkien kolmen kappaleen yläreunat satiininauhalla, minkä jälkeen pujottelin tukiluita rigilenekujiin. Eteen ja sivuille pujotettiin rigilenekujiin yhteensä viisi spiraaliluuta. Takaa keskeltä taitettiin runsas 4 cm ja reunaan ommeltiin sentin päähän toisistaan kaksi kujaa teräsluita varten. Näin monella tukiluilla luulisi jo vyötärön pysyvän paikallaan :) Tikkasin kujat luiden alapuolelta kiinni ja kanttasin alareunat satiininauhalla. Lopulta sain ommeltua sivusaumat, joiden ompeleminen viimeisenä on melko hyvä ratkaisu, jos haluaa myöhemmin vähällä ratkomisella muuttaa korsetin kokoa. Etenkin teatterimaailmassa tämä kuulostaa järkevältä.

Sain koottua korsetin kurssin tunneilla, mutta viimeistelyt jäivät kotitehtäväksi. Tein taakse teräsluun mittaisen "liehukkeen", joka näkyy nyörityksen takaa, jos takakappaleiden väliin on jätetty hajurako. Monet halusivat tehdä nyöritysreiät käsin (jääpiikin näköisellä työkalulla tehtiin ensin reikä, joka reunustettiin hieman paksummalla langalla), mutta mielestäni ainakin omaan korsettiini sopivat sirkkarenkaat ihan yhtä hyvin. Ostin Prymin hopeanvärisiä 4 mm sirkkoja, joiden välisen etäisyyden määritteli teräsluun pituus ja sirkkojen määrä (8 kpl per puoli). Lyhyiden laskutoimitusten jälkeen sirkkojen väliseksi etäisyydeksi tuli 4 cm. Tein reiät Prymin rei'ityspihdeillä ja paukuttelin sirkat paikalleen vasaralla. Sirkkarenkaatkin ulottuvat vain teräsluun alapäähän asti.

Nyöritykseen liittyen sain kuulla opettajalta, että autenttisessa historiallisessa korsetissa nyöritys toteutettiin eri tavalla kuin nykyisissä pukukorseteissa. Toisen takakappaleen yläreunaan tehtiin allekkain kaksi nyöritysreikää, joihin nyöri sidottiin kiinni. Nyörin pää pujoteltiin kummallakin puolella siksakkia tehden alas asti ja kiristettiin. Nykyisissä korseteissahan nyöritys yleensä alkaa ylhäältä keskeltä nyöriä ja nyörien päät kulkevat ristikkäin puolelta toiselle kunnes ne kohtaavat alhaalla.

Lähes valmiina! Rei'ityspihdit ovat todella kätevät ja säästävät myös hermoja. Sirkat paukutin vanhanaikaisesti vasaralla, koska en osannut taas pitkän ajan jälkeen käyttää sirkkapihtejäni (jälkeenpäin oli tosi blondi olo kun tajusin, miksi sirkat vääntyivät pihdeillä puristettaessa...)

Sitten ei muuta kun nyörit paikalleen ja valmiin työn ihastelua! Koska ajattelen käyttäväni tätä korsettia juhlissa, ostin nyöritystä varten kapeaa hopeista satiininauhaa ja tein nyörityksen kaksinkertaisena. Mikäli tulee tarve niin nyörityksen voi helposti vaihtaa johonkin jykevämpään naruun. Tämän korsetin teko oli kyllä hieno kokemus ja erityisen mukavaksi sen tekivät mukava opettaja ja kanssakurssilaiset. Loppuun vielä muutama kuva valmiista korsetistani!

Valmis työ edestä. Onnistuin hyvin sydämen muodon ja nipukan kanttauksissa.

Valmis korsetti takaa päin. Tässä näkyy myös "liehuke" nyörityksen takana

Lähikuva nyörityksestä. Mielestäni hopeinen väri sopii hyvin pohjakankaaseen. Juuri sopivan väristä satiininauhaa ei löytynyt, mutta tämä on hyvä.

Etukappaleen nipukka. Nipukoita alettiin ilmeisesti tehdä korsetteihin, koska tanssiparin oli helppo ottaa siitä kiinni ja nostaa nainen siitä ilmaan. Kaikkea sitä oppiikin!